Tarinoita henkilöistä

Maalaispitäjissä on ennen vanhaan ollut kaikkien tuntemia ”erikoisia” persoonallisuuksia. Tavallisimpia olivat kiertävät kulkukauppiaat.

Anja Kiljusen muisto:

” Siellä kuluki tuota pyörä kans semmone ko Armas Fred. Hänellä oli ne kaupattavat pyörän päällä ja yhe kerran miä muistan ko hää tul siihe tuppaa, ni hää sano, että, nyt naiset ostamaa ampiaisia!

Ne on niitä kurelliivii … niitä mitä ne nyt on. Ampiaisia. (Naurua).

En mie muita muista. Ai no, Pitkä Liena kulki sillo, mut mie oli iha laps sillo vielä. Et hän oli, Pitkä-Lienaks ne puhu sitä ja hää kuluki talosta talloo ja sitte joskus jätti vaatteitaa tuoho tien viereekii.  Tai ei ehkä jättännä, mutta hän sitte jonku kuuse juurellakki jollokii vietti aikoosa, mut se ol ollu varmaa sota-aikaa jo ko minä en sitä muista”.

Inkeri Pulliainen:

Kiertävä kulkukauppias Riekin Armas kulki polkupyörällä talosta taloon ja hänellä oli kolme laatikkoa mukanaan. Laatikoissa oli monta osaa, ja sisällä valtavasti kaikenlaista tavaraa ”rihmarullia, nappia …nappia, neulaa, naskalii, pirunpaskaa ja pippurii…” Itse hän muistaa ostaneensa ainakin leninkikankaan. Pirunpaska oli eräänlaista lääkettä.

Suutarit olivat myös kiertäviä. He tulivat taloon ja heillä teetettiin tavallisesti koko perheelle varsisaappaat nahasta. Tuvan vintillä on vieläkin nahkoja.

Yksi ”omanlaisensa” kylällä on ollut myös Bjongin Teutor. ”Kyllä se ol sitte veikee ukko”. Erään parturin ikkunassa luki: ”Tukkia leikataan”. Teutor oli kirjoittanut alle herjuuksissaan: ”Ja sahoja terotetaan”.

Hän oli muutenkin ilkikurinen. Hän ajoi Ensio Hämäläisen kanssa kuorma-autoa. Kerrankin Ensio oli käskenyt Teutorin istua odottamaan, kunnes lähdetään liikkeelle. Ensio istahti säkin päälle ja istui ja istui siinä koko päivän. Ihmisetkin alkoivat jo ihmetellä, mitä hän siinä vain nakottaa. Tällaista herjuutta hän teki, ei mennyt kysymään Ensiolta, milloin lähdetään.

Vuokko Hautaniemen kertomaa: Ennen oli paljon ns. erakoita, yksinäisiä miehiä, jotka asuivat yksin saaressa tai muuten eristyksissä muista. He kävivät ihmisten ilmoilla vain äärimmäisen tärkeän asian pakottamina. Tällaisia oli paljonkin, Liehtalan Jallu on yksi esimerkki tällaisista. Erakoiden kuoltua valtio peri tavallisesti omaisuuden. Itse tunsin henkilökohtaisesti parikin erakkoa.

Erakoilla oli vähän likaiset ja rikkonaiset vaatteet, saattoivat haistakin, hehän olivat paljolti erämaassa nuotiollakin. Eikä tästä ole pitkäkään aika, kun yksi sellainen kuoli.

Paikkakunnalla on ollut myös erikoinen kauppias. Hän tuli kotiin, levitti tavarat laukustaan, ja niitä sai ostaa. Vanhanaikaisella polkupyörällä mies kulki kiertäen koko pitäjän. Myytävänä oli nappeja, sukkanauhoja, lankarullia, neuloja, hakaneuloja yms. pientä välttämätöntä käyttötavaraa. Vähän samantapainen kuin laukkuryssä.

Sahalla asui eräs vanhankansan mies, seppä, joka osasi lukea, emäntänsä Manta ei osannut lukea, ja kumpikaan ei osannut kirjoittaa. Maire-siskokin toimi usein kirjurina heille. Mutta sanomalehden seppä pystyi lukemaan Mantallekin. Paja oli lammen rannalla samalla kohtaa, jossa nykyisin on sauna. Kun pariskunta vanheni, eikä Mantan jalat oikein kantaneet, seppä veti Mantan talvella kelkalla saunaan. 

Jokainen tunsi kirkonkylällä Malmin Usin (Uskon), joka ainakin vielä 1980-luvulla ihmetytti kirkonkyläläisiä. Usilla oli jos jonkinlaisia omalaatuisia kepposia. Useammankin kerran on sattunut, että Usi makasi maantiellä kuin kuollut. Kun ohikulkija meni hädissään katsomaan, tarvitseeko Usi apua, tämä hyppäsikin nauraa rätkättäen äkkiä ylös säikäyttäen auttajan perin pohjin.

Moni nainen muistaa, miten Usi tiellä kohdatessa saattoi sanoa: -Hyvää päivää, kuvankaunis nainen!

 

Ulla Kaipiainen on kertonut, miten hän kerran sairaalasta töistä yövuorosta tultuaan tapasi maantiellä Usin, joka veti polkupyöräänsä narulla perässään. Kun Ulla kysyi, miksi Usi raahaa pyöräänsä, tämä vastasi, että humalassahan ei saa ajaa pyörällä, eikä sitä voinut jättää yksin.

Terttu Husulta oli Usi kerran kysynyt, lähtisikä Terttu hänen kanssaan päiväkahville.
-En taia, Terttu esteli. 
-No lähe!
-En miä, mitä se Eskokin siihe sanois.
-Harkitse tarkkaan, tämä tarjous ei toistu! oli Usin vstaus.

*************

Lisää tarinoita kaivataan!