Haudankaivajan huoli

Tämä on tapahtunut kauan sitten, kun elämä oli alkeellista kaikin tavoin. Kirkkoherra istui kotonaan keinutuolissa sulatellen aamuruokaa. Sisään astuu haudankaivaja Paavo Pellinen, ottaa hatun päästään ja sanoo: -Hyvää päivää! Kirkkoherra vastaa samoin: Hyvää päivää!

Syntyy hiljaisuus. Viimein kirkkoherra kysyy, onko Paavolla asiaa.

-Kyllä on, Paavo vastaa.

-Mitä se sitten olisi? kirkkoherra tiedustelee.

-Tänne kun tuli tuo lääkäri, niin se parantaa kaikki taudit, eikä täällä enää elä haudankaivajakaan. Minun täytyy tämä kaivuu lopettaa. Ei tule kirkkoherrallekaan tuloja haudanluvusta.

Tähän haudankaivajan huoleen on kirkkoherralla antaa lohdutus:

-Tämä meidän pitäjä kun on niin vesirikas, ja nyt on kelirikko, ja kun se loppuu niin eiköhän ala niitä ruumiitakin tulemaan. Katsotaan nyt siihen asti.

Siihen se Paavokin rauhoittui, kaiveli hautoja vielä monet vuodet.

Vanhan puumalalaisen muistelus. 24.3.1956  Puumala-lehti no 10.