Puumalaan naimisiin

Onni Laineen haastattelun yhteydessä kirjoitin muistiin myös hänen vaimonsa Annikin kertomaa. 

Annikki Laine, (synt. 1923 Suomussalmella): Vasta 10-vuotiaana Annikki sai aloittaa koulunkäynnin, sillä kaikki lapset eivät mahtuneet kouluun. Hän oli kuitenkin ollut pari kertaa kiertokoulussa, joka kesti n. 6 viikkoa kerrallaan. Kouluun päästyä piti mennä asuntolaan asumaan. Vasta kaksi viimeistä luokkaa hän saattoi kulkea kotoa käsin.

 

Annikki lähti kotoa jo heti sodan alettua 16-vuotiaana lottatöihin, oli muonittamassa. Talvisodan aikana hän oli Tyrnävällä evakuointikeskuksessa. Annikki ei ollut rintamalla kuten vanhemmat naiset. Vasta jatkosodan aikana hän oli rintamalla sotilaille ruokaa laittamassa. Ruokana oli mm. hernekeittoa - se oli tavallisinta  (ja nopeinta syödä, lisää Onni), lihakeittoa, perunoita ja ruskeaa kastiketta, oli jonkinlaista makkaraakin jo siihen aikaan.

Vuonna 1943 äiti alkoi vaatia Annikkia pois lottatehtävistä, sanoi että onhan siellä muitakin ihmisiä töitä tekemään, koulutkin pitää käydä! Vaikka vanhemmilla oli 9 lasta ja toimeentulo niukkaa, on kaikki koulutettu johonkin ammattiin, Annikki sairaanhoitajaksi.

Onnin ja Annikin tapaaminen: Puumalasta tuli Onnin sukulaistyttö Salme apuhoitajaksi Lieksaan, jossa Annikki oli silloin töissä. Annikilla oli oma auto, Datsun, hän lähti kerran tytön kanssa Imatralle. Oli tarkoitus, että tyttö tulee Imatralta linja-autolla Puumalaan ja Annikki jatkaa matkaa tyttökaverinsa luokse Lappeenrantaan.  Kuitenkin yhtäkkiä tuli mieleen, että voihan Annikki ajaa Puumalan kautta, kun ei ollut niin tarkkaa ajankohtaa sovittu Lappeenrantaan. Vasta myöhemmin tuli mieleen, missä ihmeessä Puumalassa voisi olla yötä. Ja Salme sanoi, että ihan hyvin voi olla heillä mummolassa yötä. – Ja siellähän asui Onnikin, ja siitä lähti käyntiin seurustelu Onnin kanssa. Onni tuli myöhemmin siskonsa kanssa ”Salmea” katsomaan Lieksaan.

Melko pian mentiin myös naimisiin, vuonna 1964. Sairaalalta oli Puumalassa helppo saada töitä, sairaanhoitajista oli pula. Annikki oli töissä pieniä pätkiä aina silloin tällöin. Vasta kun lapset oli tehty, hän meni sairaalalle vakituiseksi.

Annikin autosta: Suomeen tuli Datsuneita kahdeksan kappaletta, ja Annikilla oli yksi niistä. Sairaanhoitajakaverin mies Helsingissä oli autonasentaja ja hänen välityksellään Annikki sai auton. Auto oli tietysti tosi kallis. Kyllä sitä silloin ihmeteltiin. Kun Annikki ajoi Suomussalmelle veljensä, metsämiehen, pihaan, tämä paukautti: ”Voi perkele! Ja tuon hintainen auto!”

Kun oli alettu jo seurustella Onnin kanssa, oli Onni tietysti kateellinen autosta.

Kerrankin Annikin tullessa autolla pihaan Onni sattui olemaan juuri silloin järvellä moottoriveneellään. Sieltä tullessaan Onni ihmetteli, kukahan se oikein on tullut Mossella pihaan! Ei oikein tykännyt Annikki näistä puheista!

Haastateltu 10.2.2011

Kirsti Lähdesmäki