Onni Laineen haastattelun yhteydessä kirjoitin muistiin myös hänen vaimonsa Annikin kertomaa.
Annikki
Laine, (synt. 1923 Suomussalmella): Vasta 10-vuotiaana Annikki sai aloittaa koulunkäynnin, sillä kaikki lapset eivät mahtuneet
kouluun. Hän oli
kuitenkin ollut pari kertaa kiertokoulussa, joka kesti n. 6 viikkoa kerrallaan.
Kouluun päästyä piti mennä asuntolaan asumaan. Vasta kaksi viimeistä luokkaa hän
saattoi kulkea kotoa käsin.
Annikki lähti kotoa jo heti sodan alettua 16-vuotiaana
lottatöihin, oli muonittamassa. Talvisodan aikana hän oli Tyrnävällä
evakuointikeskuksessa. Annikki ei ollut rintamalla kuten vanhemmat naiset.
Vasta jatkosodan aikana hän oli rintamalla sotilaille ruokaa laittamassa. Ruokana
oli mm. hernekeittoa - se oli tavallisinta
(ja nopeinta syödä, lisää Onni), lihakeittoa, perunoita ja ruskeaa
kastiketta, oli jonkinlaista makkaraakin jo siihen aikaan.
Vuonna 1943 äiti alkoi vaatia Annikkia pois
lottatehtävistä, sanoi että onhan siellä muitakin ihmisiä töitä tekemään,
koulutkin pitää käydä! Vaikka vanhemmilla oli 9 lasta ja toimeentulo niukkaa,
on kaikki koulutettu johonkin ammattiin, Annikki sairaanhoitajaksi.
Onnin ja Annikin tapaaminen: Puumalasta tuli Onnin
sukulaistyttö Salme apuhoitajaksi Lieksaan, jossa Annikki oli silloin töissä.
Annikilla oli oma auto, Datsun, hän lähti kerran tytön kanssa Imatralle. Oli tarkoitus,
että tyttö tulee Imatralta linja-autolla Puumalaan ja Annikki jatkaa matkaa
tyttökaverinsa luokse Lappeenrantaan.
Kuitenkin yhtäkkiä tuli mieleen, että voihan Annikki ajaa Puumalan
kautta, kun ei ollut niin tarkkaa ajankohtaa sovittu Lappeenrantaan. Vasta
myöhemmin tuli mieleen, missä ihmeessä Puumalassa voisi olla yötä. Ja Salme
sanoi, että ihan hyvin voi olla heillä mummolassa yötä. – Ja siellähän asui
Onnikin, ja siitä lähti käyntiin seurustelu Onnin kanssa. Onni tuli myöhemmin
siskonsa kanssa ”Salmea” katsomaan Lieksaan.
Melko pian mentiin myös naimisiin, vuonna 1964. Sairaalalta
oli Puumalassa helppo saada töitä, sairaanhoitajista oli pula. Annikki oli
töissä pieniä pätkiä aina silloin tällöin. Vasta kun lapset oli tehty, hän meni
sairaalalle vakituiseksi.
Annikin
autosta: Suomeen tuli Datsuneita kahdeksan kappaletta, ja Annikilla
oli yksi niistä. Sairaanhoitajakaverin mies Helsingissä oli autonasentaja ja
hänen välityksellään Annikki sai auton. Auto oli tietysti tosi kallis. Kyllä
sitä silloin ihmeteltiin. Kun Annikki ajoi Suomussalmelle veljensä, metsämiehen,
pihaan, tämä paukautti: ”Voi perkele! Ja tuon hintainen auto!”
Kun
oli alettu jo seurustella Onnin kanssa, oli Onni tietysti kateellinen autosta.
Kerrankin
Annikin tullessa autolla pihaan Onni sattui olemaan juuri silloin järvellä
moottoriveneellään. Sieltä tullessaan Onni ihmetteli, kukahan se oikein on
tullut Mossella pihaan! Ei oikein tykännyt Annikki näistä puheista!
Haastateltu 10.2.2011
Kirsti Lähdesmäki
Maailmalla kulkiessa tullut vastaan tälläinenkin kommentti,kun olen sanonut olevani syntyisin Puumaalasta:"Puumalan tyttö-pullukkapillu."
VastaaPoista