Elämää 150 vuotta sitten

Puumala-lehdessä on vuonna 1955 ollut haastattelu August Summasesta, joka tuolloin oli Puumalan vanhin asukas ja täytti 95 vuotta. Näin ollen hänen on täytynyt syntyä vuonna 1857.

Lyhennelmä haastattelusta:

Nuoruudessa maanviljely on ollut pääelinkeino ja sen rinnalla karjanhoito. Sadot olivat heikkoja. Lehmistä saatiin vain vähän maitoa, sisäruokintakautena ne saivat vain rukiinolkia. Poikimisen jälkeen annettiin vain pari kolme kertaa niittyheinää. Hevosille syötettiin apetta: ruissilppua ja siihen kaurajauhoja sekaan.

Siisteys oli alkeellista. Mm. kun lypsettäessä putoili karvoja maitoon ja muutakin epäpuhtautta, laskettiin maito puusiivilän läpi. Sen pohjassa oli reikä. Reiässä oli katajanhavuja, joihin karvojen ja rikkojen piti tarttua. Näin ei kuitenkaan riittävässä määrin tapahtunut. Voi oli kirnuamisen jälkeen vielä karvaista, se piti ”karvottaa”. Tämä kävi siten, että puuveitsellä vedettiin voita ristiin rastiin. Karvat tarttuivat veitseen.

Pukeutuminen oli vaatimatonta. Naiset käyttivät jalkineina usein virsuja. Sellaiset jalkineet olivat myös miehillä varsinkin nuotanvedossa. Nuottamiesten käsineet olivat jouhista, niitä sanottiin jouhikkaiksi. Aines saatiin lehmien ja hevosten hännistä. 

Henkistä puolta hoidettiin käymällä kirkossa paljon ahkerammin kuin nykyisin. Jumalansanaa myös luettiin ahkerasti, mutta harjoitettiin myös taikuutta. 

Huvittelutarpeen tyydyttämiseksi kokoonnuttiin johonkin taloon. Siinä oltiin vesikenkäsillä, numeroisilla ym. Markkinoilla käytiin myös. Nämä matkat olivat kaupantekomatkoja, mutta samalla myös huvittelumatkoja. Perhejuhlat olivat yksinkertaisia. Ruokalajeja ei montaa ollut. Kahvia ei kaikissa pidoissa tarjottu ollenkaan. Viinaa oli niin paljon kuin kukin halusi juoda. Monet pitovieraat mönkivät maassa pitkällään, mutta eivät tapelleet kuten nykyään. Viinaa oli helppo saada, sillä sitä sai vapaasti kotona valmistaa.

Kesistä ja talvista muistelen, että kerran lähtivät jäät Saimaasta vasta juhannusaattona. Ruista päästiin leikkaamaan neljä viikkoa ennen Mikon-päivää. Tuli halla ja pani viljat. Tulivat nälkävuodet, minä olen nekin kokenut. Kolme vuotta sellaisia oli peräkkäin. Otettiin petäjän kuorta, survottiin ja vähän kauroja sekaan, ja siitä tehtiin leipää. Ei ollut myllyjä. Eukkoraiskat survoivat ja joskus miehetkin, lapset olivat suurissa tuvissa uunilla ja orsilla. Eikä ollut tuvissa ikkunoita (lasisia) eikä mitään, ei mitään…

(Erkki Nurmisen keräämää aineistoa, Puumala-lehti no 34, 22.9.1955)

 Lehmien lypsyä noin 100 vuotta myöhemmin.

(Kuva Eila Luukkosen arkisto, kuva ei liity tekstin ajankohtaan tai henkilöihin.)