Emil Härköstä (s. 1889) on haastateltu Puumala-lehteen vuonna 1976. Pieni välähdys siitä, millaista elämä oli yli 100 vuotta sitten:
Minun lapsuudessani kaikki olivat tyytyväisiä, elintason
kohoamisen myötä tyytymättömyys on lisääntynyt. Silti on hyvä, että elintaso
nyt on näin korkeaIIa, sanoo Emil Härkönen 87-vuotias pirteä vanhus.
Honkaniemen tila Saunakankaalla oli Ruotsinvallan aikainen
sotilasvirkatalo eli puustelli. Talo on kolmen huoneen ja keittiön ja tuvan
käsittävä rakennus. Tuvan koko on melkoinen, 8.60 leveä ja 8.40 metriä pitkä.
Emil Härkösen mukaan tila on ollut Härkösten asuttama vuodesta 1888 asti.
Vuokraa maksettiin entisaikaan vuosittain 18 hehtoa eri viljalajeina ja nämä
tuli hevosilla viedä Ristiinaan viljavarastoon.
Emil Härkösen isä oli ostanut tilaan 50-vuotisen
vuokraoikeuden. Se oli ikävää aikaa, kun piti tavallaan elää loisena eikä
tiennyt milloin talosta oli lähdettävä.
Valtio ei vaatinut talon korjaamista, tila alkoi vähitellen
rappeutua. Vuonna 1929 tehtiin sopimus tilasta. Kaikki hinnoiteltiin tarkkaan.
Esimerkiksi kaikki puut metsässä laskettiin kappaleittain. Vasta 1933 päästiin
kauppahinnasta yksimielisyyteen. Tila jaettiin kuuteen osaan, Honkaniemi jäi
kantatilaksi. Nämä sivutilat eli torpat joutuivat maksamaan kantatilalle
vuokraa siten, että kahdesta torpasta oltiin hevosella töissä, yhdestä torpasta
jalkamies päivän viikossa. Kesällä tuli joka torpasta olla mies viikon heinällä
sekä jonkin aikaa rukiinleikkuussa ja ahoksen puinnissa. Rantatilan tuli pitää
torpat kunnossa.
Työttömyyttä ei Emil Härkösen lapsuuden aikaan ollut. Miehet
saivat 50 penniä palkkaa päivässä sekä talon ruoan ja työvaatteet. Myöhemmin he
saivat vuosisadan vaihteen tienoilla jo 20 markkaa kuukaudessa.
Kyllä ne ajat paljon nykyisestä poikkesivat. Pullaa
esimerkiksi tehtiin vain juhannukseksi ja jouluksi tai silloin, jos eukot
lapsia tekivät.
Emil Härkönen syntyi Honkaniemessä 1889. Ensin hän kävi
kiertokoulua, sitten kansakoulun ja rippikoulun ja vuosina 1908-1909 Otavassa
kansanopiston. Loppuaika opiskeltiinkin sitten maailman kiertokoulua.
Naimisiin Emil meni naapurin tytön kanssa 1914, lapsia
syntyi kaikkiaan seitsemän, kolme poikaa ja neljä tyttöä.
Viimeisten vuosien rakkain ajanviete oli lukeminen.
Mielikirjoja olivat uskonnolliset teokset sekä tosi tapahtumiin perustuvat
kertomukset. Myös lehdet luettiin takkaan, olihan Emil aikanaan mukana myös
kunnalliselämässä, mm. kahdeksan vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana.
Mikä oli Emil Härkösen
tyytyväisen ja pitkän elämän salaisuus: Paljon raskasta työtä ja rasvaista
läskiä, siinähän se. (Puumala-lehti no. 15. 1976)
Kyntötöitä 1900-luvun alkupuolella. Taina Puttosen albumista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.