Pyykinpesua

Pyykinpesua 1900-luvun alussa:

Vaatteet pestiin iso pyykki kerralla, kerran kuussa. Edellisenä iltana laitettiin likoon. Pyykkiin laitettiin lipeää pesuaineeksi. Kotona pestiin ja keitettiin, rannalla huuhdottiin. Huuhdottaessa pyykki nostettiin kartulla avannon reunalle, hakattiin kartulla, että lipeä lähtee. Kun rannalle tuli myöhemmin pata, pyykki pestiin siellä.

Kun oli rannassa huuhdottu, tuotiin pyykki kotiin ja laitettiin kuuma vesi päälle, siinä likosivat seuraavaan päivään, sitten ripustettiin kuivumaan. Talvellakin pyykki laitettiin ulos kuivumaan. Tuotiin jäiset vaatteet sisätiloihin kuivumaan sitä mukaa kuin tilaa saatiin.

Matot pestiin kerran kesässä, hangattiin sileää lautaa vasten ja käytettiin omatekoista saippuaa. Täkit pestiin joka kesä, kun ei ollut lakanoita. Pyykkikone tuli vuonna 1968, generaattori pyöritti sitä, kun ei ollut sähköjä.

Lipeäkin piti tehdä itse.  Koivuntuhkaa seulottiin isoon saaviin, sitten lisättiin kiehuva vesi ja hämmennettiin.  Kun vesi selvisi, siivilöitiin pellavavaatteen läpi.  Siivilöityä lipeää laitettiin sitten pyykin liotusveteen. Määristä ei ollut niin tietoa, vaan vettä piti maistaa. Jos kirpaisi, oli lipeää tarpeeksi, jos ei, piti lisätä. Siivilöidyllä tuhkallakin voitiin hieroa vaatteita.

Saippuakin tehtiin ennen kotona, sitä nimitettiin maasaippuaksi. Syksyllä teurasjätteet keitettiin. Syntyneeseen rasvaan laitettiin lipeäkiveä sekaan. Seuraavana päivänä seos oli jähmettynyt ja siitä leikattiin sopivia saippuapaloja. (Elsa Kiljunen, synt. 1915 Ollila, Anja Kiljunen, emäntä, Ollila. Haastattelija Tuula Martikainen 1989)

Pyykinpesua 1950-luvulla:

Pyykkejä ei suinkaan pesty joka viikko, vaan kerättiin enemmän pyykkiä pestäväksi kerralla. Niinpä pyykkipäivä olikin työntäyteinen. Pyykit pestiin saunan kodassa, jossa oli iso muuripata. Vesi nostettiin saunanvierestä olevasta kaivosta käsipumpulla ja kannettiin ämpäreillä pataan. Ensin pyykkejä liotettiin pulverivedessä, jonka jälkeen aloitettiin valkopyykistä joita ”tyskytettiin ”,  hierottiin pyykkilautaa vasten pyykkisaavissa. Pesun jälkeen valkopyykki keitettiin padassa. Valkopyykin kiehuessa pestiin kirjopyykki. Miesten työvaatteiden ja muiden likaisempien pyykkien avuksi käytettiin juuriharjaa ja maasaippuaa.

Pestyt pyykit laitettiin isoon päreestä tehtyyn pyykkikoriin ja kesällä vietiin noin puolen kilometrin päähän rantaan huuhdeltavaksi. Kesällä oli ihanaa, kun samalla reissulla pääsi uimaan.

Pyykit ripustettiin kuivumaan aitan kuistille ja pihalle pingotetuille naruille, jotka saatiin pyykkiseipäiden avulla nostettua sopivalle korkeudelle.

Talvella pyykkien huuhtelu olikin hyytävää hommaa. Isä oli tehnyt avannon rannan lähelle, jossa pyykit huljuteltiin. Voi vain kuvitella miten käsiä paleli jäisessä vedessä, kun yritti kiertää vettä vähemmäksi. 

Talvella lakanat ja muut liinavaatteet laitettiin kuivumaan tuvan vinnille, jossa ne saivat rauhassa kuivua. Muut pyykit jätettiin ulos naruille, mistä pikkuhiljaa vähän kerrallaan tuotiin sisälle. Saunan jälkeen lauantaisin oli ihana pukea ulkona kuivattu puhdas ja raikas yöpaita päälle.

50-luvun loppupuolella saatiin pulsaattorikone, joka helpotti paljon pyykin pesua. (Pirkko Ihanamäki 2016)

Pyykkiakat

 Kuvassa pyykinpesua 1900-luvun alussa. Valokuvaaja V.A. Sihvonen. "Pyykkiakat", Savonlinnan museo