Leukoinsalmen nimestä

Puumala-lehdessä on vuoden 1970 maaliskuussa käyty keskustelua Leukoinsalmen nimestä. Salmen nimi oli Sitkoinleuvoin salmi ja kunnanhallitus oli antanut matkailulautakunnan tehtäväksi keksiä salmelle uusi nimi. TVH ja maaherra Kiukas olivat olleet sitä mieltä, että nimi on liian pitkä ja vaikeasti ymmärrettävä.

Samaisen lehden maaliskuun yhdessä kirjoituksessa professori Pekka Lappalainen selvittää sanan alkuperää: ”Salmen rannat kuuluivat Savon vanhimmassa verolle panossa ja maantarkastuksessa v. 1561 Pekka Kituisen 7 veromarkan jättitiluksiin. Kituiset olivat asuneet pelloillaan maakirjojen alusta asti eli vuodesta 1561 lähtien. Heidän maaluettelossaan nimi esiintyy muodossa Sijanleuanmaa, Sijanleuan salmi. Kantasana, josta nimi on lähtöisin, lienee ikivanha kantajääskeläinen Sianleuan tai sianleukaisen suku, joka lienee vallannut maat ennen Kituisia”.

Toisessa kirjoituksessa samassa lehdessä nimimerkki ”Leukoinsalmi nimeksi” siteeraa paikkakunnalla eläneen vanhaisännän Kusti Viisasen kertomaa: ” Nykyisen kanavan kohdalla on ollut vähäinen puro, joka matalanveden aikaan on ollut kuiva. Veneet on täytynyt vetää teloja myöten kannaksen yli. Tällä kohtaa rannalla on ollut luonnonkivi, joka on muistuttanut sianleukoja. Tästä nimi sianleuat.

Savolaisen murteen mukaan sana on muuttunut monikkomuotoon Sikkoinleuat. Mainittu kivi on kanavaa rakennettaessa räjäytetty ja palaset ladottu kanavan reunoille….. Rohkenen ehdottaa nimeksi Leukoinsalmea, jota nimeä on käytetty ainakin yhden vanhemman sukupolven ajan. Nykyinen Sikkoinleukoinsalmi on tullut käyttöön Viljakansaaren tien tekovaiheen aikana.”

Tuntematon kirjoittaja kirjoittaa puolestaan näin: ”Jo 60 vuotta on kanavan nimenä ollut Leukoin kanava tai Leukoin salmi. ”Sijan leuat” on nimestä karisseet pois. Sitkoinleukoin-nimeä emme ole koskaan kuulleet ennen kuin sillan tekovaiheessa ja lehdissä.”

Nimimerkki H.S. selvittää sitkoi-sanan merkitystä: ”Sitkoimet olivat sellaisia keppejä tai lehteviä oksia, joita käytettiin kylvömerkkeinä. Näin merkittiin, mikä ala on kylvetty, mikä kylvämättä. Samoin oli tapana vesiteillä, kun valtion käyttämät viitat vielä puuttuivat. Silloin kepeillä merkittiin vaaralliset karikot, joita saattoi kapeissa salmipaikoissa olla runsaastikin. Näin oli myös Leukoin salmessa. … Sitkoimet olivat merkkejä sekä maalla että vesillä. Se on vanha kansanomainen nimitys ja säilynyt vuosia sellaisena.”

Nykyiset viljakansaarelaiset muistavat, että noita kylvömerkkejä on käytetty ainakin vielä 1950-luvulla. Merkkejä on nimitetty piipoksi, mutta vanhemmat ihmiset käyttivät vielä tuolloin sanaa sitkain. Näyttäisi ilmeiseltä, että jos kerran sianleuoilta näyttävä kivi on hävitetty, ei jälkipolvi ole enää ymmärtänyt, miksi paikkaa nimitetään Sikkoinleuaksi. Sitkain on ollut tuolloin tutumpi sana, joten voisi olla ihan mahdollista, että nimi olisi siksi vääntynyt muotoon Sitkoinleukainsalmi.

Nykynimestä on tiputettu pois niin siat kuin sitkaimetkin.