perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hylkeentraanin käyttötapoja

 Saimaannorppa on nykyään ankaran suojelun kohde. Mutta toista oli ennen. Hylkeet ovat olleet saaliseläimiä, ja teurastetusta hylkeestä on käytetty kaikki hyödyksi. Hylkeistä on maksettu joskus jopa tapporahaa. Puumala-lehdessä on ollut vuonna 1982 artikkeli, mihin kaikkeen hylkeenrasvaa on käytetty:

Liehtalanniemen Jallulla oli ihan omanmallinen vene vartavasten hylkeenpyyntiin. Sillä veneellä pelastettiin myös jäihin pudonneita. Viimeksi Jallu pelasti kalastaja Montosen kertoman mukaan jäihin pudonneen Latukan Antin, Lintusalon Luukkosten isoisän.

Kalle Hulkkonen Toratinsaaresta Kukonharjusta on ollut monen hylkeen metsästäjä. Emäntä Sanni Forss sanoo ostaneensa puolen litran pullon tummaa, pahanhajuista juoksevaa traania Kalle Hulkkoselta. Traania oli ennen jokaisessa talossa ja monet olivat käyttötarkoitukset.

Jalkineet voideltiin tietysti traanilla. Jos lehmällä oli utaretulehdus, traania vain vetimiin. Jos sormeen meni tikku, silloinkin vain traanipullo esiin. Kovalla helteellä hevosen kera kyntöhommissa kyntäjä siveli itsensä pahanhajuisella traanilla, ja johan paarmat kaikkosivat.

Aune Summanen kertoi, miten hylkeenrasva oli erinomainen hiusten hoitoaine. Martta Luukkonen neuvoi hieromaan rasvaa päänahkaan ja kouluikäinen nuori nainen sai traanista avun heikkoon tukan kasvuun. Härkösen mummo kertoi ihottuman parantuneen kahdessa päivässä, kun traanilla voiteli.

Ada Luukkonen kertoi traanin olleen niin arvokasta, että naapurin isäntä säilytti sitä kirstussa lukkojen takana. Traanin lainaajan oli odotettava iltaan asti isännän saapumista ja kirstun avautumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.