Karsikko on tarkoittanut kuusta, joka on karsittu
pystyyn latvaa lukuun ottamatta. Sillä
oli oma tarkoituksensa kansan elämässä. Tällaisia karsikkoja tehtiin tärkeille
apajapaikoille hyvien saaliiden kunniaksi, kalastusleiriin tulleen vieraan
kunniaksi tai hautapaikan muistomerkiksi.
Vielä 1900-luvun toisella vuosikymmenellä kasvoi
muutamia ikihonkia Kotkatsaaressa talvitien vierellä. Näitä nimitettiin
karsikkomännyiksi. Eteläisen saariston asukkailla oli omat viitoitetut
talvitiet, jotka yhtyivät Kotkatsaaren rannassa. Näin harjun ylityksessä oli
sama tie kaikilla länsivesien takaa tulevilla. Kaikkien käytössä olivat myös
karsikkomännyt.
Kun hautaussaatto pysähtyi mäntyjen kohdalle,
ruumista kuljettanut hevosmies otti puukon ja teki ristin männyn kaarnaan.
Muitakin kuvioita on puihin tehty. Kaikille kuolleille ei merkkiä tehty,
ainoastaan isännille tai emännille. Merkkien tarkoitus oli estää vainajia
ikävöimästä kotitanhuville.
1900-luvun jälkipuoliskon lopulla Enso Gutzeit, joka
omisti Kotkatsaaren, kaatoi karsikkohongat. Ne muuttuivat tukeiksi, lankuiksi
ja laudoiksi matkaten maailmalle.
Maijasalmen rannalla, missä Katajalahti alkaa
muuttua Naistenvedeksi, kohoaa vedestä jyrkkä vuorenseinämä. Jos tätä seinämää
tarkastelee lähemmin, huomaa siinä kymmeniä, ehkä satoja ristejä kiveen
hakattuna. Paikka on Karsikkovuori. Tämän vuoren kohdalla hakattiin
nimikirjaimet ja vuosiluku, toisinaan vain risti ja otettiin karsikkoryypyt.
Useiden vuosikymmenien aikana siihen tehtiin näitä
merkkejä, ensimmäiset lienevät jopa parinsadan vuoden takaa, viimeiset
1900-luvun puolelta.
Toinen tärkeä kuolleitten karsikko on 700-800 metriä
Lietveden sillalta, Aironiemessä. Rantakalliolla kasvaviin petäjiin on hakattu
ristejä. Kun osa Anttolasta vielä kuului Puumalan kuntaan, Anttolan kuolleet
haudattiin Puumalaan. Tie kulki paikan ohitse ja vainajaa kuljetettaessa
hakattiin puuhun risti. Kerrottiin, että vainajan henki pyrkii takaisin
kotikonnuille, mutta risti petäjässä esti sen pääsyn takaisin. Paikka on
Puumalan Kontilan kylässä Korpikallion maalla.
Sana karsikko on säilynyt nykypäivään saakka paikan-
tai sukunimissä.
Lähteinä Suomalainen paikannimikirja, Gummerus
Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007 sekä Puumala-lehden artikkelit 13.10.1966 ja 18.9.1986
ja Erkki Nurmisen keräämä aineisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.