Sahatukkien kuljetusta yli sata vuotta sitten

Puumala-lehden artikkelissa 31.5.1956 on muisteltu sahatukkien kuljetusta Puumalan alueella tuolloin yli 50 vuotta sitten, eli nyt jo yli 100 vuotta sitten: 

 

Sahatukkien kuljetuksessa on vuosien mittaan edetty melkoisin askelin. Se mikä ennen tapahtui ihmis- ja hevosvoimaa käyttäen, tapahtuu nyt höyry- ja moottorihinaajien avulla tai autokuljetuksina.

Katselemme neiti Helmi Väntin kuva-albumista kuvaa ns. hevoskierrosta. Kuvassa on tukkilautan hinaajina sekä ihmis- että hevosvoima ja tapahtumapaikka Puumalan virta.

Tukeista ja pienemmästä puutavarasta valmistettiin ns. pontu eli lautta. Sen keskellä oli pystysuora akseli, josta lähti vaakasuoraan vetotangot. Ponttuuta soudettiin kulkusuuntaan noin puolen kilometrin verran, ankkuri vaijereineen laskettiin pohjaan. Ponttuun jälkipäähän oli kiinnitetty ns. rinkilautta, joukko tukkeja puomin ympäröimänä. Tästä johti köysi ponttuun pystyakselille, jota hevonen, joskus kaksikin tai puolenkymmentä miestä pyöritti. Köysi kiertyi akselin ympärille ja lautta läheni vähitellen ponttuuta. Ponttuun päälle oli rakennettu laudoista vaja, asuinsuoja miehistölle ja hevosellekin.

Tuulisena aikana lautta oli vietävä tuulensuojaan jonnekin lahden poukamaan odottamaan suotuisampaa säätä, jolloin kiertoa taas jatkettiin. Näin kuljetettiin tukkeja Rovolle, josta ne siirrettiin Kymijokeen ja edelleen merenrantaan. Osa tukeista tuotiin myös omalle sahalle Miettulanlahteen, josta ne laudoiksi ja lankuiksi sahattuina lähetettiin maailmanmarkkinoille.

Myöhäisemmässä vaiheessa tuli m/s Kallavesi, joka rupesi hinaamaan lauttoja, ja ponttuun käyttö vähitellen loppui. M/s Kallavesi oli sikäli ihmeellinen, että sen rungon keskikohdalla ulkopuolella oli potkurin asemesta siivet, jotka kuljettivat laivaa eteenpäin.

(Erkki Nurmisen keräämästä aineistosta.)

Tukkilautan kuljetusta Puumalansalmessa 26.7.2014. Apuvene juuri korjaamassa irtoamassa olevaa tukkinippua.