Lajun kaivos

Lajun entinen kaivos vuonna 2017

Puumalassa on ollut kaivostoimintaakin. Tosin pienimuotoisena, mutta kuitenkin. Nähtävänä on vielä nykyäänkin vettä täynnä oleva ”lampi” Valtatien 62 ja Viljakansaaren tien risteyksen tienoilla.

Puumalan Kitulan nikkelimalmion esiintymän tutkimukset saivat alkunsa Arvo Huikon 31.12.1950 Geologiselle tutkimuslaitokselle lähettämistä  amfiboliittisista gabronäytteistä, jotka sisälsivät nikkeliä 0,5-1 %. Vuonna 1951 Tutkimuslaitos suoritti magneettisen mittauksen ja noin 35 km² kallioperäkartoituksen. Vuonna 1961 tutkimuksia täydennettiin slingramittauksella ja kolmen reiän kairauksella. Näiden mittausten karkean arvion tuloksena oli 20 000 – 25 000 t:n kuparipitoinen nikkelimalmiesiintymä. Esiintymän pienuudesta johtuen lisätoimenpiteistä luovuttiin.

Outokumpu Oy:n malminetsintä sai käsiinsä aiemmat tutkimustulokset vuonna 1969. Pidettiin aiheellisena tehdä vielä IP- potentiaali- ja vastusmittaukset. Tutkimusten jälkeen todettiin, että esiintymän pienuudesta huolimatta louhinta olisi kannattavaa. (http://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/2154_1a.pdf,   luettu 17.4.2017).

Kitulan malmio oli Virtasalmen kaivoksen ns. satelliittikaivos. Vuoden 1970 aikana sieltä louhittiin n. 59 000 tonnia kiveä josta 19 000 tonnia oli heikkopitoista Ni-, Cu-malmia. Sivukivi n. 40 000 tonnia löytyy malmion kaakkoispuolelta. Malmi vietiin Virtasalmen kaivokselle rikastettavaksi.

Sinne ajettiin lyhyt tutkimusperä (tunneli) valtatien 62 suuntaan, josta sitten porattiin muutama näytereikä malmion suunnan ja suuruuden määrittämiseksi. Todettiin, ettei malmion louhintaa kannata jatkaa valtatien toiselle puolelle. Malmio oli muutenkin pitoisuudeltaan varsin heikkoa, alle 1% nikkeli/kuparia, mutta Virtasalmen läheisyyden ja siellä olevan rikastamon takia "minikaivoksen" louhinta ei mennyt pakkaselle. Näitä "minikaivoksia" Outokummulla oli 1970-luvulla aika monessa paikassa. (Jaakko Kuntonen Puumalan puskaradio -sivustolla).

Louhosta on jonkin verran kaivettu myös valtatie 62:n alle. Nykyään tunneli sekä avolouhos ovat täynnä vettä. Paikallisten mukaan vesi on pilattu. Kaivoksen lopettaessa silloinen TVH oli ajattanut ylimääräiset maamassat takaisin monttuun. Tämä maamassa oli ollut niin rikkipitoista, että vesi oli päässyt happamoitumaan. Kaivoksen vesihän on aivan mustaa. Näin ollen sukeltaminen kaivoksessa on käytännössä mahdotonta. Toinen ympäristöongelma on se, että kaivoksesta valuu puro Naistenveteen. Ja tämä puron laskukohta on varsin rehevöitynyt. (Tero Auvinen, Facebook, Puumalan puskaradio).

Useat paikalliset ovat kertoneet käyneensä lapsena ongella lopetetulla kaivoksella. Sinne on monikin istuttanut kaloja, jotkut pitivät tapanaan heittää katiskalla saatuja kaloja louhokseen. Jotkut ovat jopa sukeltaneet siellä.