Lajun entinen kaivos vuonna 2017 |
Puumalan Kitulan nikkelimalmion esiintymän tutkimukset
saivat alkunsa Arvo Huikon 31.12.1950 Geologiselle tutkimuslaitokselle
lähettämistä amfiboliittisista
gabronäytteistä, jotka sisälsivät nikkeliä 0,5-1 %. Vuonna 1951 Tutkimuslaitos
suoritti magneettisen mittauksen ja noin 35 km² kallioperäkartoituksen.
Vuonna 1961 tutkimuksia täydennettiin slingramittauksella ja kolmen reiän
kairauksella. Näiden mittausten karkean arvion tuloksena oli 20 000 –
25 000 t:n kuparipitoinen nikkelimalmiesiintymä. Esiintymän pienuudesta
johtuen lisätoimenpiteistä luovuttiin.
Outokumpu Oy:n malminetsintä sai käsiinsä aiemmat
tutkimustulokset vuonna 1969. Pidettiin aiheellisena tehdä vielä IP-
potentiaali- ja vastusmittaukset. Tutkimusten jälkeen todettiin, että
esiintymän pienuudesta huolimatta louhinta olisi kannattavaa. (http://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/2154_1a.pdf, luettu 17.4.2017).
Kitulan malmio oli Virtasalmen kaivoksen ns.
satelliittikaivos. Vuoden 1970 aikana sieltä louhittiin n. 59 000 tonnia kiveä
josta 19 000 tonnia oli heikkopitoista Ni-, Cu-malmia. Sivukivi n. 40 000
tonnia löytyy malmion kaakkoispuolelta. Malmi vietiin Virtasalmen kaivokselle
rikastettavaksi.
Sinne ajettiin lyhyt tutkimusperä (tunneli) valtatien 62
suuntaan, josta sitten porattiin muutama näytereikä malmion suunnan ja
suuruuden määrittämiseksi. Todettiin, ettei malmion louhintaa kannata jatkaa
valtatien toiselle puolelle. Malmio oli muutenkin pitoisuudeltaan varsin
heikkoa, alle 1% nikkeli/kuparia, mutta Virtasalmen läheisyyden ja siellä
olevan rikastamon takia "minikaivoksen" louhinta ei mennyt
pakkaselle. Näitä "minikaivoksia" Outokummulla oli 1970-luvulla aika
monessa paikassa. (Jaakko Kuntonen Puumalan puskaradio -sivustolla).
Louhosta on jonkin verran kaivettu myös valtatie 62:n alle.
Nykyään tunneli sekä avolouhos ovat täynnä vettä. Paikallisten mukaan vesi on
pilattu. Kaivoksen lopettaessa silloinen TVH oli ajattanut ylimääräiset
maamassat takaisin monttuun. Tämä maamassa oli ollut niin rikkipitoista, että
vesi oli päässyt happamoitumaan. Kaivoksen vesihän on aivan mustaa. Näin ollen
sukeltaminen kaivoksessa on käytännössä mahdotonta. Toinen ympäristöongelma on
se, että kaivoksesta valuu puro Naistenveteen. Ja tämä puron laskukohta on
varsin rehevöitynyt. (Tero Auvinen, Facebook, Puumalan puskaradio).
Useat paikalliset ovat kertoneet käyneensä lapsena ongella lopetetulla
kaivoksella. Sinne on monikin istuttanut kaloja, jotkut pitivät tapanaan
heittää katiskalla saatuja kaloja louhokseen. Jotkut ovat jopa sukeltaneet siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.