”Kävin Sepukan ja Seijukan kanssa ostoksilla”, kuulostaa länsisuomalaisesta oudolta, mutta on puumalalaiselle ja muille itäsuomalaisille normaali ilmaisutapa.
Kyseessä on hellittelymuoto erisnimistä Seppo ja Seija. Tällaisia tavallaan pienennysmuotoja on mahdollista tehdä vaikka mistä nimestä esim. Kari-Karikka, Aila-Ailukka, Leena-Leenukka, Paula-Paulukka. Astukka ja Kallukka eivät ulkopuoliselle ehkä heti yhdisty Astaan ja Kalleen, mutta puumalalaiselle ne ovat selviö. Jotkut nimet ovat eriytyneet omiksi itsenäisiksi nimikseen, niitä ei usein enää mielletä johdannaisiksi, esim. Marja-Marjukka. Myös vaikkapa Teutor-nimestä käytetään hellittelyä tähän tapaan: Tietukka tai Teutokka.
Eräs henkilö puhui enokasta. Vaikka olen asunut jo kauan Savossa, ei sanan merkitys oikein ensi kuulemalla auennut. No sehän on tietysti eno. Kukahan sitten on setukka? Tai olisikohan tätikkä kuitenkin tutumpi? Viime mainittua olen minäkin kuullut useastikin käytettävän. Enokka, setukka ja tätikkä ovat enon, sedän ja tädin hellittelymuotoja, joita syntyperäiset savolaiset viljelevät puheessaan ihan jokapäiväisesti. Kukas sitten on papukka? No pappa tietysti!
Eräs henkilö kertoi, kuinka tällainen tätikäksi nimittely oli alkanut ärsyttää erästä hämäläistä vierailijaa, ja tämä oli alkanut puhutella saman mallin mukaan Eilaa elukaksi. Oikeastihan muuten tuokin hellittely on Eilukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.