Pellava nyhdettiin maasta irti juurineen, yleensä käsin ja talkoilla.
Sitten se sidottiin lyhteiksi.
Lyhteistä irrotettiin siemenkodat vetelemällä lyhteen päitä
rohdinraudan piikkien läpi.
Lyhteet laitettiin likoamaan järveen pariksi viikoksi.
Sen jälkeen ne kuivattiin.
Kuivat pellavat
loukutettiin, minkä tarkoitus oli rikkoa pellavan varren puumainen osa.
Loukutuksen jälkeen pellavat
lihdataan/lipsutaan. Se on vähän samannäköistä kuin loukuttaminen, mutta pellavia ei hakata, vaan vedetään metallisia teriä vasten. Oikealla Anja loukuttaa, vasemmalla Kerttu lipsuaa.
Milja lipsuaa. Tarkoitus tässäkin sama kuin loukutuksessa: erotella puumaisia osia kuidusta.
 |
| Vidin |
Päistäreitä eli puumaisia osia voitiin irrottaa lihtaamisen lisäksi tai sen sijaan myös
vitimellä kaapimalla. Vidin oli iso puusta tehty puukon näköinen esine. Kuvassa Eila Luukkosen tekemä
vittin (vidin), joka on tuolin istuinosan kokoinen.
Tämän jälkeen käsittelyssä on vielä yksi vaihe,
häkilöinti, minkä tarkoitus on erotella hienommat (aivina) ja karkeammat (rohdinpellava) kuidut toisistaan. Häkilöinti on ns. kampaamista.
Roskien harjauksen jälkeen voidaan alkaa kehrätä lankaa.
Kuvat 1, 2 ja 4: Marja Kiljusen arkisto
Muut kuvat: Eila Luukkosen arkisto
Kuvat 1980-1990-luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.