Puumalassa sattunutta

Tarkastaja koululla

Harmaalan koulupiiriin tuli tarkastaja ja kertoili, että koulu pian loppuu kylältä, koska oppilasmäärät laskevat. Isännät silmäilivät emäntiä ja heittelivät: ”Se on emäntien ruvettava  lapsentekkoon”.

Eräs vakaa Keski-Pohjanmaalta taloon naitu emäntä kuunteli, keskeytti lopulta vakaasti silmäten isäntiä: ”Voi sentään, oomma voimattomat!”

Hiljaiseksi meni koko porukka. Taisi tulla totuus.

(Muistiin merkinnyt Aino Keijonen)

Rooman-matkalainen

Oli kansalaisopiston matka Roomaan, ehkä joskus 1970-luvulla. Mukana oli myös eräs sekatyömies, vanhapoika Ryhälästä, ei enää mikään nuorukainen. Hän oli ottanut ruskeaan nahkasalkkuun evääksi suolamuikkuja ja ruisleivän, mukana salkussa oli myös yksi vaihtopaita ja sadetakki. Matkalla mies oli ottanut lentokoneesta mukaansa voinapin ja laittanut sen rintataskuunsa. Se suli tietysti kuumassa kaupungissa ja levisi läiskäksi rintamukseen. Vasta viikon puolivälissä hän vaihtoi puhtaan paidan. 

Heti ensimmäisenä aamuna, kun muut vielä nukkuivat, mies tuli jo sadetakki päällä ja sandaalit jalassa kaupungilta ja julisti: ”Ostin tulitikkuja ja suolaa! Nyt olen asettunut taloksi”. Hänen kämpässään muut miehet kulkivat mielellään, sillä hänellä oli niitä muikkuja ja ruisleipää. Yhtenä aamuna hän sitten ilmoitti: ”Oltiin loppasuita, syötiin ne kaikki, nyt ei oo enää!”

Mies oli elementissään yökerhossa. Hän meni rohkeasti tummaihoisten nuorten naisten pöytään ja heidän kanssaan tanssimaan diskomusan tahtiin. Ja kaikilla näytti olevan kovin lystiä.

Mutta herrasmies on aina herrasmies! Kun lähdettiin takaisin Suomeen, mies ojensi oppaalle kiitokseksi ostamansa laukun. Kukaan muu ei antanut mitään.

(Riitta Pellavan kertomaa)