Suursuon sammaltehdas

Puumalan Suursuolla on ollut sammaltehdas. Tehtaasta ei ole nykyään jäljellä enää muuta kuin osa kuvassa näkyvästä rakennuksesta sekä siellä täällä sammaleen kuivatustelineitä. Tässä tehtaan historiaa:

Suursuon sammaltehdasta alettiin puuhata 1900-luvun alussa Puumalan Luukkolaan. Tehtaan avulla haluttiin tuottaa Luukkolassa sijaitsevasta Suurestasuosta sammalta kotieläinten kuivikkeiksi ja tiivistettä rakennusten tilkkeiksi.

Tehtaan perustamista varten perustettiin Suur-Suon Osuuskunta vuonna 1925.

Ensimmäinen kokous pidettiin 5. helmikuuta 1925 Puumalan Sorniemessä. Puheenjohtajana toimi kunnan tilanhoitaja Juho Miikkulainen ja sihteerinä talollinen Kasper Soikkanen.

Kokouksessa keskusteltiin Suurensuon ostosta. ”Myyjiksi ilmoittautuikin talolliset Pekka Kaipainen, Juho ym. Jukaraiset ja Nestor Jukarainen.”

Vielä ensimmäisessä kokouksessa osuuskuntaan ei ilmoittautunut riittävästi jäseniä. Seuraava kokous oli 15. helmikuuta, ja siellä päätettiin, että osuuskunta perustetaan. Perustava kokous päätettiin pitää 8. maaliskuuta 1925.

Väliaikaiseen hallitukseen, jonka tehtävänä oli päättää suon ostosta, valittiin talollinen Kasper Soikkanen puheenjohtajaksi, Kustaa Valkiainen ja Otto Reponen varalle sekä liikemies Juho Siiskonen ja pankinjohtaja Alex Kaipainen.

Perustava kokous maaliskuussa

Jo 1. maaliskuuta väliaikainen hallitus oli ostanut Pekka Kaipaiselta suoalueen. Sen suosaarista päätettiin kiireellisesti hakkauttaa puita myyntiä varten. Kiire oli, koska kevät oli jo alkanut ja kelirikko oli tulossa.

Osuuskunta osti suoaluetta ja metsämaata yhteensä 114,8 hehtaaria.

Perustava kokous pidettiin 8.3. kirkonkylän kansakoululla, samassa koulussa, joka saneerattiin vuonna 2008. Kokoukseen osallistui 19 osuuskunnan jäseniksi kirjoittautunutta maanviljelijää.

Kokous hyväksyi osuuskunnan säännöt ja valitsi viisijäsenisen hallituksen: kolmeksi kalenterivuodeksi talollisen Kasper Soikkasen, Otto Reposen, Kustaa Valkiaisen, Juho Siiskosen ja Alex Kaipiaisen. Varalle valittiin Juho Jukarainen ja Lauri H. Unhola.

Toimitusjohtajaksi valittiin Otto Reponen.

Toukokuussa tilattiin koneet ja tarvikkeet 

Nopeasti etenivät asiat, kun 3. toukokuuta hallitus tilasi Hankkijalta

•    voimakoneeksi 10 hevosvoiman BMW-raakaöljymoottorin hintaan 13 700 mk,
•    turvepehkun repijän, jonka rummun mitta oli 370 – 400 mm, hintaan 4 000 mk,
•    turvepehkun puristajan (1000 x 950 x 500 mm) vintturilla hintaan 18 000 mk,
•  paalirimojen halkaisusahan ym. laitteita hintaan 3 250 mk,
•  kaksi sahanterää, á 260 mk,
•  kaikki koneistoon tarvittavat voimansiirtolaitteet sekä
•  haasiatarpeiksi 200 kg rautalankaa.

 Työllisti parhaimmillaan noin 25 työntekijää

Turvepehkutehtaan rakentaminen annettiin halvimman tarjouksen tehneelle 15. 6. pidetyssä huutokaupassa. Rakentaja oli H. Luukkainen.

Sammalennosto ja paalinvalmistus työllistivät kausiluontoisesti parhaimmillaan yhteensä noin 25 sammalennostajaa, sammalenkantajaa, sammalen syöttäjän tehtaalla, paalintekijöitä, sammalenkärrääjiä ja koneenkäyttäjän.

Parhaimpina vuosina sammalpaaleja tehtiin 4 341 ja myytiin 3 535 kappaletta. Vilkkaimpia vuosia olivat ensimmäiset vuodet ja toiminta oli 1950-luvulle samankaltaista.

Tästä eteenpäin toiminta hiipui ja vuonna 1960 vuokrattiin tehdas ja 40 hehtaaria suoaluetta Kalle Kuosmalle sammalennostoa ja paalinvalmistusta varten. Kuosman paalinvalmistus loppui vuokraajan kuolemaan vuonna 1973.

Rautatie toi turvetta suolta

Suolla näkyy yhä alueita, joilta on nostettu turvetta. Turve kuivattiin haasioilla, joista vielä voi nähdä vähäisiä jäänteitä. Kuivatut turpeet tuotiin rautatietä pitkin vaunulla suolta tehtaalle siellä olevaan varastoon.

Rautatie purettiin 1980-luvun lopulla. Varastosta sammalet syötettiin repijään, josta irtosammal kuljetinta pitkin meni paalikammioon, jossa paali puristui ja sen sivuille tuli rimat, jotka rautalangoilla sidottiin siinä vaiheessa, kun paali oli puristuneena paalikammiossa.

Osuuskunnan jäsenet nostivat turvetta irtosammalena sitä varten ojitetulta alueelta vuodesta 1968 muutaman vuoden.

Suo ojitettiin osittain 1967. Samana vuonna suo tutkittiin ja turpeen todettiin olevan kuivike- ja kasvuturvetta. Suunnitelmia oli turpeennoston tehostamiseksi, mutta ne jäivät toteuttamatta.

Soidensuojeluohjelma päätti toiminnan lopullisesti

Suursuo tuli soidensuojeluohjelmaan 1982. Se päätti lopullisesti suon turpeennoston laajentamisen. Suoalue ja metsämaata 87,21 hehtaaria vaihdettiin Metsähallituksen kanssa vuonna 1999 metsämaahan.  Nykyisin osuuskunta omistaa 28,5 hehtaaria metsämaata ja vanhan urheilukentän.

Ennen vaihtoa arvioitiin, että turpeesta olisi energiaturvetta 9 100 aumakuutiometriä hehtaarissa, yhteensä 625 170 am3, ja ympäristöturvetta 3 150 am3 hehtaarissa, yhteensä 216 405 am3. Molempia yhteensä olisi siten ollut 841 575 am3.

Suur-Suon osuuskunnan lisäksi valtio lunasti yksityisiltä maanomistajilta noin 20 hehtaarin suoalueet Suureltasuolta.

Tiedot on kirjannut Olavi Kietäväinen, Luukkola

Julkaistu Puumalan Veskansan kylien sivustolla