Liittokiven balladi 2

Aiemmin julkaisemani Liittokiven balladin lisäksi on olemassa myös toinen balladi, jota on laulettu ainakin Lintusalossa Nestorin rannassa Nestori sata vuotta -tapahtumassa vuonna 2012. Tämä balladi on julkaistu eteläkarjalaisen Kuivasen saaren historiikissa.

Sanat Jouni Jäkälä

Sävel Risto Rahikainen

Sovitus Eino Aapro

1.      Kummastelet Saimaanselän suurta järkälettä. Loitolla on rannat, vierustoilla syvää vettä. Vaikka valan merkit peittää pinta jäkäläinen kertoo tarun dramaattisen kansa täkäläinen. Me heimoista tiedämme syntyneen maan,  ja Saimaa on Savosta tie Karjalaan. Kun kiistojen tiedettiin kärjistyneen ei kuljettu poikki – ei kenenkään veen. 2.      Hankiaikaan ilvespedon jälkeen Puumalasta nuorukainen hiihti. Luopui takaa-ajannasta. Tuiskun vuoksi eksyneenä liikkua on riski, kutsumatta Kuivasessa poikaan pelko iski. Kun itsekseen koillista kysellessään, sai viittauksen viehkeän palmikkopään. Ei säikkynyt joustakaan neitokainen vaan tarjoutui oppaaksi muukalaisen. 3.      Liittokiven luokse saattoi tyttö poikaa suksin,  heimovihaa tuntematta – puhtain tarkoituksin. Suudeltiin niin ujosti ja heilautettiin kättä täällä kohdattaisiin sitten toinen seitsemättä. He kumpikin pelkäsi tietäen sen, voi synnistä seurata ruoskiminen, vaan kaipaus suuri, kuin järkäle tuo, sai neitosen soutamaan rakkaansa luo.

4.      Sammaleessa suojaisessa nuokkuu suolaheinää, kesäöisen laineen hyväillessä kiven seinää. Yöllä Luojan avaruutta, rakkautta rauhaa, aamun säteet koillisesta kirjoo pilvinauhaa. He huomaavat venheiden irtautuneen ja kauaksi aaltojen kuljettaneen. On tuulien viemää myös onnellisuus jää pelko ja sen tuoma toivottomuus. 5.      Vuorokaudet vaihtuu, kahden vankila on luoto, kallioiseen seinään piirtyy sydämen muoto, nimet, rauha, rakkaus ja savonjousen nuoli, nuoret löytäneestä taisi tulla mielipuoli. Voi läänitkin marssittaa historiaan, vaan liittoa nuorten ei murreta vaan. Sen vahvasti viestittää tuo nähtävyys, on Saimaalla rauha ja myös ystävyys.