Luonnonnähtävyyksiä Puumalassa

KRISTUKSEN HAUTA

Luukkolan kylässä Enso Gutzeitin maalla erikoinen kalliohalkeama. Aivan tasaisessa kalliossa on noin 7-8 metriä pitkä, 4 metriä leveä, toisesta päästä leveys 2 metriä. Pohja on aivan tasainen. Kesäaikana käymisen arvoinen paikka. Läheltä Marniemen tienhaaraa on paikalle johtanut polku (n. 1 km).

ERIKOISEN MUOTOINEN KALLIO

Kasivuori-nimisen talon maalla Kiljulan kylässä ainutlaatuinen ja jylhä kallio.

HIIDENKIRNU

Kontilan kylään kuuluvan Konninsalo-nimisen talon mailla, Lietselän puoleisen rannan kalliossa, takana jyrkkä vuori.

SIIRTOLOHKARE

Kasivuori-nimisen talon maalla, melko mahtava möykky.

LÄHTEITÄ

Kolme lähdettä Kontilan kylässä Konninsalo-nimisen talon mailla.

VUORI JA LUOLA

Torniaisen ja Reposen maitten välimailla Lintusalon kaupan lähellä on jyrkkäseinäinen Mammosen vuori, siinä kalliohalkeama, perällä luola. Vuoren päällä suuri irtokivi, ja sen reunan alla hiidenkirnu. Paikka entisen Mammosen laiturin luona, lähellä on myös korkea hiekkaharjanne ouranteessa olevine järvineen. Vesi on aikoinaan uurtanut laskukanavan.

KUOLLEITTEN KARSIKKO

Noin 700-800 metriä Lietveden sillalta on Aironiemi. Siinä on kuolleitten karsikko: rantakalliolla kasvaviin petäjiin on hakattu ristejä estämään vainajan henkiä palaamasta takaisin kotikonnuille.

RAKOKIVET  

Noin 8 km Lietveden sillalta Mikkeliin ja Saarijärven tietä noin 1,5 km. Valtava siirtolohkare hiekkaharjussa on haljennut kolmeen osaan. Yrjö Kontisen (Lietveden lossari) mukaan isonvihan aikaan luola olisi ollut piilopirttinä. Hänen ollessaan lapsi siellä näkyi tulisijan paikka, sieltä löytyi myös härkimen ja puulusikan kappaleita. Noin 100 metriä kiviltä rantaan on isoja hautoja, ilmeisesti joitain varustuksia. Yrjö Kontisen veljen, Martti Kontisen talosta noin 300 metriä on Aittavuori, jossa on luola tulisijoineen, myös sota-aikainen piilopaikka. Martti Kontisen talosta noin 300 metriä on lähde, joka ei koskaan jäädy. Pohjasta pulppuaa vettä jatkuvasti.

Rakokivet

 KATAJIA

Kiviniemellä Aleks Kiljusen pellon laidalla on n. 7 m pitkä kataja, paksuus kahden metrin korkeudelta 9 tuumaa.

KARHUNPESÄ

Rokansalon seuduilla Kaarteessa Jere Martikaisen maalla Keihäsjärven rannalla on vuoressa melko iso luola, jossa Puumalan viimeisen karhun on väitetty pitäneen pesää.

TUPAVUORI

Noin kilometri Sahanlahdelta Harmaalaan, oikealla vuoressa entinen piilopaikka.

LEUKOIN KANAVA

Puumalan kirkolta Ummistonvedelle johtava laivareitti. Viljakansaaren tie ylittää kanavan.

KULTIAISVUORI

Torikonjärven rannalla, komeat näkymät.

KÄRÄJÄKALLIO

Luukkosenkylän tuulimyllyltä jonkin matkaa Haapaselälle päin.

KUMMAKIVI

Puumalan ja Ruokolahden rajalla seitsemän metrin pituinen siirtolohkare, joka lepää kapea-alaisella alustalla koskettaen tätä vain pienellä pinta-alalla. Valkin kartanosta johtaa kivelle polku. 

Kummakivi

SAMMALSILTA

Sammalsilta on alun perin Kaukas-yhtiön 1930-luvulla rakennuttama rahkamättäistä koottu silta. Sen tarkoitus oli helpottaa metsätyömiesten kulkua Pitkäjärven yli. Nykyään silta palvelee Kummakivelle kulkijoita ja muita luonnossa liikkujia.

Sammalsilta

 KUKONHARJUN KANAVA

Venäläisten 1700-luvun lopulla kaivattama kanava. Liittyy reittiin, johon kuuluvat Käyhkään kanava Ruokolahdella sekä Telataipaleen kanava Sulkavalla.

Kukonharjun kanava

 VUOLTEENSALMI

Noin 11 km Puumalasta Imatran suuntaan Kivisillan kohdalta itään. Kahluupaikka entisellä Imatra-Puumala-tiellä, Kustaa III:n sodan aloituspaikka 1788.

LOKETONONKALO

Loketonvuoren halkeama on noin 10-13 m syvä ja 70 m pitkä. Lokettoon löydät kääntymällä Pistohiekalta Honkajoentielle. Saarijärven kohdalla viitta opastaa vasemmalle johtavalle polulle.

KALLIOMAALAUKSET

Kaiken kaikkiaan Puumalasta on löydetty yhdeksän eri kalliomaalauskohdetta. Uusin maalauslöytö on kesältä 2015.

Vanhin löydöistä on Syrjäsalmi Viljakansaarella, n. 7,5 km kirkonkylältä itään.

Opettaja Erkki Nurmisen 1960-luvulla keräämää aineistoa. 
Kuvat Kirsti Lähdesmäki 

Karsikkopuilla oma merkityksensä

Karsikko on tarkoittanut kuusta, joka on karsittu pystyyn latvaa lukuun ottamatta.  Sillä oli oma tarkoituksensa kansan elämässä. Tällaisia karsikkoja tehtiin tärkeille apajapaikoille hyvien saaliiden kunniaksi, kalastusleiriin tulleen vieraan kunniaksi tai hautapaikan muistomerkiksi. 

 

Vielä 1900-luvun toisella vuosikymmenellä kasvoi muutamia ikihonkia Kotkatsaaressa talvitien vierellä. Näitä nimitettiin karsikkomännyiksi. Eteläisen saariston asukkailla oli omat viitoitetut talvitiet, jotka yhtyivät Kotkatsaaren rannassa. Näin harjun ylityksessä oli sama tie kaikilla länsivesien takaa tulevilla. Kaikkien käytössä olivat myös karsikkomännyt.

Kun hautaussaatto pysähtyi mäntyjen kohdalle, ruumista kuljettanut hevosmies otti puukon ja teki ristin männyn kaarnaan. Muitakin kuvioita on puihin tehty. Kaikille kuolleille ei merkkiä tehty, ainoastaan isännille tai emännille. Merkkien tarkoitus oli estää vainajia ikävöimästä kotitanhuville.

1900-luvun jälkipuoliskon lopulla Enso Gutzeit, joka omisti Kotkatsaaren, kaatoi karsikkohongat. Ne muuttuivat tukeiksi, lankuiksi ja laudoiksi matkaten maailmalle. 

Maijasalmen rannalla, missä Katajalahti alkaa muuttua Naistenvedeksi, kohoaa vedestä jyrkkä vuorenseinämä. Jos tätä seinämää tarkastelee lähemmin, huomaa siinä kymmeniä, ehkä satoja ristejä kiveen hakattuna. Paikka on Karsikkovuori. Tämän vuoren kohdalla hakattiin nimikirjaimet ja vuosiluku, toisinaan vain risti ja otettiin karsikkoryypyt.

Useiden vuosikymmenien aikana siihen tehtiin näitä merkkejä, ensimmäiset lienevät jopa parinsadan vuoden takaa, viimeiset 1900-luvun puolelta. 

Toinen tärkeä kuolleitten karsikko on 700-800 metriä Lietveden sillalta, Aironiemessä. Rantakalliolla kasvaviin petäjiin on hakattu ristejä. Kun osa Anttolasta vielä kuului Puumalan kuntaan, Anttolan kuolleet haudattiin Puumalaan. Tie kulki paikan ohitse ja vainajaa kuljetettaessa hakattiin puuhun risti. Kerrottiin, että vainajan henki pyrkii takaisin kotikonnuille, mutta risti petäjässä esti sen pääsyn takaisin. Paikka on Puumalan Kontilan kylässä Korpikallion maalla.

Sana karsikko on säilynyt nykypäivään saakka paikan- tai sukunimissä.

Lähteinä Suomalainen paikannimikirja, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007 sekä Puumala-lehden artikkelit 13.10.1966 ja 18.9.1986 ja Erkki Nurmisen keräämä aineisto.

Luukkolan alueen nähtävyyksiä

Luukkolan koulun opettaja Erkki Nurminen keräsi koko elämänsä kaikenlaista historiallista perinnetietoa paikoista, ihmisistä ja tapahtumista.  Luukkolan koulupiirin alueelta hän on merkinnyt muistiin mm. tällaisia paikkoja ja niihin liittyvää tietoa ja tarinoita:

1.     Niinisaaren eteläkärjessä Kaukaan maalla tasaisen kallion päällä on kolme hiidenkirnua parin metrin etäisyydellä toisistaan. Suurimman syvyys on 73 cm ja halkaisija 60 cm. Toisen syvyys on 70 cm ja halkaisija 57 cm. Kolmas kirnuista on oienin, halkaisija 52 cm ja syvyys 52 cm. Kirnut sijaitsevat Kalle Ruokolaisen talosta kaakkoon noin 500 metrin päässä. Helppo löytää, koska ovat kallion korkeimmalla kohdalla.

2.     Naistenveden Maijasalmessa on jyrkkä kallioseinä. Paikkaa kutsutaan karsikkovuoreksi. Sijainti on Luukkolasta ja eteläisestä saaresta tulevan talvitien varrella. Kun ennen vanhaan hautajaissaatto hevosilla ylitti Naistenveden, pysähdyttiin Karsikkovuoren kohdalla, jolloin muutamat miehet mukana tuotujen työkalujen avulla hakkasivat kallion sileään seinään vainajan nimikirjaimet, ristin ja vuosiluvun. Näitä näkyy vieläkin kalliossa. Vanhimmat merkit ovat 200 vuoden takaa. Viimeiset nimikirjaimet ovat MK (Mikko Kyhyräinen) ja KS (Kalle Suomalainen). Hakkaajat saivat palkaksi viinaryypyn. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa. Paikka näkyy ns. Kaivannon kohdalla järven vastarannalla. (Tiedot on saatu Alpo Suomalaiselta ja Albin Luukkoselta 1950-60-lukujen vaihteessa).

3.     Sorniemessä n.1½ km talosta sijaitsee Karhuvuori. Se lienee saanut nimensä siitä, että siellä on luolassa asunut karhu. Vuoressa on kolme suurempaa luolaa, jotka ovat syntyneet siten, että kalliohalkeamaan on vierinyt kiviä. Suurin luolista on noin 11 m pitkä, 2 m korkea ja ½-1 m leveä. Toinen 6 m pitkä, 2 m korkea ja ½ m leveä. Kolmas on näitä pienempi. Muitakin luolia – tosin pieniä – vuoresta löytyy. Luolissa on ennen vanhaan keitetty pontikkaa.

4.     Karkian tieltä Marniemen tienristeyksen läheltä lähtee polku. Noin kilometrin päässä on Kristuksen haudaksi nimetty halkeama tasaisessa kalliossa. Hauta on tasaseinäinen suorakulmaisen särmiön muotoinen, pituus 11 m 30 cm, leveys n. 2 m ja syvyys 4 m. Paikka on ollut jo vanhastaan tämän niminen, mutta kukaan ei ole tiennyt, mistä nimi johtuu.

5.     Karkiassa sijaitsee pitäjän vanhin toimintakuntoinen vesimylly. Karkian myllyn omistaa Lempiäinen. Ensimmäinen mylly oli ns. jalkamylly 1700-luvun lopulta. 1800-luvun alussa mylly muutettiin vesiratasmyllyksi ja 1906 turbiinimyllyksi. Mylly on mielenkiintoinen harvinaisuus, jota talonväki mielellään esittelee, kunhan ennakkoon sovitaan.

6.     Aution Lammassaaressa on siirtolohkareen alla luola, jossa vesilläliikkujat ovat pitäneet sadetta. Luolan pituus on 8 m, leveys 2 m ja korkeus 1-1½.

7.     Niinisaaren Eteissaaressa sijaitsee kaksi omituista kivikasaa. Kummassakin on ladottu kiviä n. 2½ m halkaisijaltaan muodostettuun kehään. Sisälle on järjestykseen ladottu pienempiä kiviä. Kasojen korkeus on noin 20 cm.

8.     Kylliönjärven Suursaaressa on täällä päin harvinainen lehmusmetsikkö, jossa on yli 50 lehmusta sekä muutama tammi. Saaren kasvillisuus poikkeaa muutenkin ympäristöstään. Paikkakuntalaiset eivät tiedä, miten kasvillisuus on alkunsa saanut.

9.     Mättölän kylässä Ruokolahden rajalla on Taivaanmäki-niminen mäki, jonka nimeen liittyy erikoinen tarina. Mäki on niin korkea, että sen laelta on vain lehmän hännän mitta taivaaseen. Talvella korkeitten hankien aikaan tiaiset käyvät mäen laelle hangelle selälleen makaamaan ja raapivat varpaillaan tähtiä.

10.  Niinisaaren eteläkärjessä Hietaniemellä on ennen ollut laivojen tuulenpitopaikka. Tuulisena aikana tukkitookia vetävät laivat joutuivat pitämään tuulta saaren suojassa joskus useitakin päiviä. Tällöin laivamiehet maalasivat rannan kallioon laivan nimen, päivämäärän ja vuosiluvun. Nimiä kalliossa oli kymmenittäin. Aika on kuitenkin maalaukset hävittänyt.

11.  Puumalan ja Ruokolahden rajalla Suur-Saimaalla on Patasaari ja Patasalmi, erittäin kaunis paikka. Salmesta purjehtivat ennen laivat Käkövedelle, mutta aikojen kuluessa Saimaa on työntänyt salmen lähes täyteen hiekkaa ja nyt salmesta matalan veden aikaan pääsee läpi tuskin soutuveneelläkään. Nimensä salmi on saanut padasta, hiidenkirnusta kalliossa. Sen syvyys on noin 50 cm ja halkaisija 70-80 cm. Lähellä on myös Hulniemen vuori, korkeus noin 30-40 cm. Järvenpuoleinen sivu on jyrkkä, ylös pääsee kuitenkin siksak-polkua. Hienot näköalat Saimaalle, noin 40 km aavaa Saimaan selkää.

12.  Karkiahiekalta Aveliiniin johtavan tien varrella mäen puolivälissä on Leppuukivi, mäen nimi on Leppuukivenmäki. Paikalla on ollut hevosrahtitie Vanhaan aikaan. Kun torpparit kävivät Karkian myllyssä jauhattamassa viljaa, he palatessaan lepäsivät leppuukivellä, siitä nimi; eihän torppareilla hevosia ollut. Myös kirkkomatkan kulkijat lepäsivät samalla kivellä.

13.  Livunniemellä Puumalan ja Ruokolahden rajalla on saari nimeltään Herasaari. Alkuperäinen nimi on kuitenkin ollut Herrasaari. Nimi johtuu siitä, että saareen on Isonvihan aikaan haudattu korkea-arvoinen sotaherra. Mihin hänet saarella on haudattu, ei perimätietoa.

14.  Niinisaaren Liimattalan puolella sijaitsee niemen kärjessä korkeahko, sileä kallio. Niemeä nimitetään Meikkaniemeksi. Tarinan mukaan on tältä kalliolta sodan aikana venäläinen kasakka ratsastanut takaa-ajettuna järveen ja sinne hukkunut. Samaiseen niemeen on perimätiedon mukaan myös haudattu sotilaita ja hautapaikka on vieläkin näkyvissä. Haudan kohdalla ei näet vieläkään kasva puita.