Lajun kaivos

Lajun entinen kaivos vuonna 2017

Puumalassa on ollut kaivostoimintaakin. Tosin pienimuotoisena, mutta kuitenkin. Nähtävänä on vielä nykyäänkin vettä täynnä oleva ”lampi” Valtatien 62 ja Viljakansaaren tien risteyksen tienoilla.

Puumalan Kitulan nikkelimalmion esiintymän tutkimukset saivat alkunsa Arvo Huikon 31.12.1950 Geologiselle tutkimuslaitokselle lähettämistä  amfiboliittisista gabronäytteistä, jotka sisälsivät nikkeliä 0,5-1 %. Vuonna 1951 Tutkimuslaitos suoritti magneettisen mittauksen ja noin 35 km² kallioperäkartoituksen. Vuonna 1961 tutkimuksia täydennettiin slingramittauksella ja kolmen reiän kairauksella. Näiden mittausten karkean arvion tuloksena oli 20 000 – 25 000 t:n kuparipitoinen nikkelimalmiesiintymä. Esiintymän pienuudesta johtuen lisätoimenpiteistä luovuttiin.

Outokumpu Oy:n malminetsintä sai käsiinsä aiemmat tutkimustulokset vuonna 1969. Pidettiin aiheellisena tehdä vielä IP- potentiaali- ja vastusmittaukset. Tutkimusten jälkeen todettiin, että esiintymän pienuudesta huolimatta louhinta olisi kannattavaa. (http://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/2154_1a.pdf,   luettu 17.4.2017).

Kitulan malmio oli Virtasalmen kaivoksen ns. satelliittikaivos. Vuoden 1970 aikana sieltä louhittiin n. 59 000 tonnia kiveä josta 19 000 tonnia oli heikkopitoista Ni-, Cu-malmia. Sivukivi n. 40 000 tonnia löytyy malmion kaakkoispuolelta. Malmi vietiin Virtasalmen kaivokselle rikastettavaksi.

Sinne ajettiin lyhyt tutkimusperä (tunneli) valtatien 62 suuntaan, josta sitten porattiin muutama näytereikä malmion suunnan ja suuruuden määrittämiseksi. Todettiin, ettei malmion louhintaa kannata jatkaa valtatien toiselle puolelle. Malmio oli muutenkin pitoisuudeltaan varsin heikkoa, alle 1% nikkeli/kuparia, mutta Virtasalmen läheisyyden ja siellä olevan rikastamon takia "minikaivoksen" louhinta ei mennyt pakkaselle. Näitä "minikaivoksia" Outokummulla oli 1970-luvulla aika monessa paikassa. (Jaakko Kuntonen Puumalan puskaradio -sivustolla).

Louhosta on jonkin verran kaivettu myös valtatie 62:n alle. Nykyään tunneli sekä avolouhos ovat täynnä vettä. Paikallisten mukaan vesi on pilattu. Kaivoksen lopettaessa silloinen TVH oli ajattanut ylimääräiset maamassat takaisin monttuun. Tämä maamassa oli ollut niin rikkipitoista, että vesi oli päässyt happamoitumaan. Kaivoksen vesihän on aivan mustaa. Näin ollen sukeltaminen kaivoksessa on käytännössä mahdotonta. Toinen ympäristöongelma on se, että kaivoksesta valuu puro Naistenveteen. Ja tämä puron laskukohta on varsin rehevöitynyt. (Tero Auvinen, Facebook, Puumalan puskaradio).

Useat paikalliset ovat kertoneet käyneensä lapsena ongella lopetetulla kaivoksella. Sinne on monikin istuttanut kaloja, jotkut pitivät tapanaan heittää katiskalla saatuja kaloja louhokseen. Jotkut ovat jopa sukeltaneet siellä.

Puumalan Vesitehdas

Bruno ja Emilia Raunio muuttivat vuonna 1921 perheineen taloon, joka on nykyään tunnettu Kahvila Soroppina, sitä ennen Ilkan Pentin kauppana, nykyinen osoite Keskustie 3. Brunolla oli ollut pieni limonaditehdas Ellun kulmana tunnetussa talossa, jonka hän oli rakennuttanut vuosien 1904-08 tienoilla.  Limsaa oli valmistettu talon saunarakennuksessa. Sitä oli myyty mm. pyhäaamuisin laivarantaan tai ihmiset tulivat ostamaan sitä vähän samalla tavalla omiin astioihin kuin maataloista maitoa. 

Bruno rakennutti nyt uudessa paikassa pihaan ulkorakennuksen limonadin tekoa varten. Saunanpuoleisessa huoneessa olivat koneet ja laitteet, joilla valmistettiin limsa, pihanpuoleisessa huoneessa pestiin pullot. Kun Bruno ja Emilia 1920-luvun lopulla kuolivat, heidän poikansa Atso vaimonsa Hiljan kanssa jatkoi tuotantoa. Limonadiin Raunioilla oli omat reseptit. Atson setä oli apteekkari ja reseptit olivat hänen kehittelemiään. Niitä olisi moni halunnut ostaakin, mutta reseptejä ei myyty ulkopuolisille.

Puumalan vesitehdas -etiketti oli irrallinen ja voitiin laittaa jokaiseen pulloon. Limonadia oli kolmea eri laatua.

 Aluksi uuden tehtaankin limonadia myytiin laseittain, mutta vähitellen alettiin tuotteen pullottaminen. Pullot ostettiin Lahdesta pullotehtaalta ja korkit erikseen jostain muualta. Myös lapset, ainakin Eila ja Ellu, joutuivat työskentelemään tehtaassa. Tuohon aikaan limonadin teko oli kovaa työtä, sillä kaikki oli tehtävä käsin: vesi kannettava kaivosta, nosteltava korkeaan koneeseen ja sekoitettava hapon kanssa, pullot pestävä käsin, korkit laitettava likoon kuumaan veteen turpoamaan. Kun limsa oli pullotettu, korkit työnnettiin pullon suuhun ja pullon kaulasta korkin ympäri väännettiin ja kierrettiin rautalanka tietyllä tavalla.  Aikuisilta rautalangan kiertäminen onnistui helposti: korkin ympärillä olevan rautalangan molemmista reunoista ote, ja ilmassa pyöräytettiin pulloa muutama kerta. Lapsilla ei ollut voimaa näin nopeaan tapaan. Lisäksi oli laitettava pulloihin etiketitkin, jotka liimautuivat märkiin pulloihin helposti. Etiketeissä luki: Puumalan Vesitehdas. A. Raunio.

Puumalan Vesitehdas toimi vuoteen 1941. Sota-aikaan tuotteella oli niin kovat valmiste- ja liikevaihtoverot, että tehdastoiminta ei ollut kannattavaa. Oman hankaluutensa aiheutti myös se, että sokeri oli kortilla. Sitä sai vain 10 g pulloa kohti. Makeutusaineena käytettiinkin enimmäkseen sakariinia, jota ostettiin Turusta kilon purkeissa. Koska monet tulivat ostamaan sakariinia, sitä laitettiin purkeista pieniin paperista tehtyihin taiteltuihin ”listoihin”, samanlaisiin kuin tuolloin myytiin apteekeissa vaikkapa Hota-pulveria.

Tehtaan tuotannon lopettamiseen vaikutti myös se, että Atso joutui rintamalle. Tuolloin Eila oli 12-vuotias. Tehdas olisi jäänyt Hilja-äidin ja vanhimpien lasten, Eilan ja Ellun hoidettavaksi. Hilja olisi vielä jatkanut, hän oli hankkinut luvatkin itselleen, mutta tytöt vastustivat kovasti rankan työn takia, joten tehdastoiminta oli paras lopettaa.

Puumalassa on toiminut muitakin limonadin valmistajia. Raunion talon vieressä oli Tuomas Rantalaisella limonaditehdas, jossa valmistettiin mm. portteria. Yksi tehdas toimi nykyisellä Peltotiellä.

Eila Raunion haastattelu DVD:llä 2010

Asta Kainulainen, Erkki Pulliainen

Keskustie 3 vuonna 1974

 Valokuva: Jaakko Tapio Martikainen Facebookin sivustolla Puumalan vanhat valokuvat 30.9.2016.