Puumalan kansalaisopiston alkuvuosilta

 

Kansalaisopiston 10-vuotishistoriikin kansikuvan on suunnitellut puumalalainen taiteilija Ville Avelin

 Puumalan kansalaisopisto on ollut erittäin tärkeä ihmisten vapaa-ajan toiminnalle.  Aluksi opisto toimi vuosina 1969-74 Juvan kansalaisopiston osastona. Opistolaiskunta perustettiin jo vuonna 1970 ja sillä oli aluksi vilkasta yhteistoimintaa muiden kuntien kansalaisopiston opistolaiskuntien kanssa.

Vuodesta 1974 lähtien opisto toimi itsenäisenä, rehtorinaan Ulla Paavilainen. Vuodesta 2003 lähtien opisto oli osa alueellista RaJuPuSu-opistoa, johon kuuluivat Rantasalmi, Juva, Puumala ja Sulkava. Opiston rehtorina toimi tuolloin Sakari Niemi ja toimintaa johdettiin Puumalasta käsin. Vuoden 2014 alusta lähtien opisto on ollut jälleen itsenäinen Puumalan kansalaisopisto, osa-aikaisena rehtorina Leena Viisanen.

Kansalaisopisto toi monipuolisella kurssitarjonnallaan monille uusia harrastusmahdollisuuksia. Myös syrjäkylien asukkaiden harrastusmahdollisuudet paranivat, kun opisto ulotti melko varhaisessa vaiheessa kurssitarjontaa myös sivukylille. Kursseja on vuosien mittaan ollut valittavana joka alalta: liikuntaa, musiikkia, taidetta, käsitöitä, kieliä, näytelmäkerhoja, eri alojen luentoja jne. (Ulla Paavilainen: Puumalan kansalaisopiston 10-vuotishistoriikki 1974-1984)

Kansalaisopiston rehtori Ulla Paavilainen suunnittelemassa talven kudontatunteja Martta Hakulin kanssa 1974.

Martta Hakuli oli kudonnan tuntiopettajana vuosina 1969-77. Hänen jälkeensä kudonnan opetusta jatkoi Pirkko Purhonen 1977-87.

Kuvia Martta Hakulin 60-vuotisjuhlilta elokuussa 1978. Hakuli kuoli maaliskuussa 2018, muutamaa kuukautta ennen 100-vuotispäiviään.

Kuva 1

Martta Hakulin 60-vuotisjuhlilla elokuussa 1978 Rantasalmella mm. kansalaisopiston kudonnan opiskelijoita.

Edessä vasemmalta Eino O. Hakuli rovasti, Taimi Sutinen (Yrjo Sutisen vaimo, Yrjo oli pankinjohtaja, kulttuurin monitoimimies, teatteri, elokuva Yö vai päivä), Pirkko Purhonen ja Martta Hakuli.

Toinen rivi vasemmalta Siiri Reponen, Veera Summanen (konstaapeli Arvi Summasen vaimo),  Kerttu Ahonen, Aune Tiinonen.

Takarivi vasemmalta: Annikki Tuuri opettaja, Unto Honkavaara yrittäjä, Eila Raunio Puumalan puhelinkeskuksen hoitaja, Martta Martikainen kk, Marja Kiljunen lehtori, Raili Pulliainen Osuuskaupan myyjä

Kuva 2:

Etualalla: Vieno Matiskainen (Puumala-puku), rovasti Eino O. Hakuli, vaimo Martta Hakuli, 0.s. Kosonen.

Kuva 3:

Vasemmalta: Sirkka Honkavaara, Taimi Sutinen, Vieno Matiskainen, Martta Martikainen  kk.

Oikealla ensimmäinen Pirkko Purhonen, Marja Kiljunen, Annikki Tuuri (selin, vaalea puku), Unto Honkavaara tervehtii Martta Hakulia Ilohovin pihalla Rantasalmella.

(Kuvat Pirkko Purhonen, tiedot Ulla Paavilainen)

Pieni markkinamuisto

Puumalan markkinat 1968. Kuva Taisto Silvan

Eero Hulkkosen pieni markkinamuisto 1900-luvun alusta: Kaikkein suurin juhla oli Jaakon-päivän markkinat. Kansa kokoontui ennen vanhaan Pyhän Jaakopin messuun, perinne oli katolilaista perua.

1920-luvun lopussa kävin kansakoulua. Silloin ihmiset lähtivät laivalla lauantaina eväiden kanssa markkinoille. He tulivat ripittäytymään, ketkä kynnelle kykenivät. ”Pittäätuva pöyvvälä söivät”, lauantaina oli rippikirjoitus kirkossa ja sunnuntaina mentiin ehtoolliselle. ”Ja jumalanpalvelus oli niin hirvittävän pitkä”. 

”Isävainaa kertoi, kuinka kerran oli hirvittävän kuuma ulkona. Alkoivat pitää rippikirjoitusta kirkossa, ja ulkona nousi ukonilma. Jyrisi, salamoi, ja kansa pakkautui kirkkoon. Papit kantoivat pöydän sakaristosta alttarin ääreen, rippikirjat olivat pöydällä. Kylä kerrallaan käytiin läpi ja läsnäolevat ripittäytyivät: Kietävälä, Kiljula, Kokkola, mutta Kokkolasta ei ollut ketään. Ja sitten Kontila! Ja kun tuli Kontilan kohta, kaikki tungeksivat kirkon edessä ja joku laski hirveän pahan haisun siellä kuumuudessa. Vanha kanttori oli ja se kun suurta kirjaa heitti, niin se sano että Kokkola, ja kun se sylkäs sen nimen, se sano: "Kukas se myrkyn lykkäs?" Noposen Jussi sano: "Juho Noponen ja vaimo Annamar, Kalle ja Hilda Hulkkonen". Ja kaikki luulivat, että nehän sen pierukonsertin järjestivät. Ja isä nauroi jälkeen päin, että hän teki oikein koirankujeen”. 

Nämä kirkko ja markkinat oli oikein suuri kansanjuhla. Vanha kansa nimitti sitä heinäripiksi. Silloin heinät oli tehty ja kun oli käyty heinäripissä, sen jälkeen pääsi korjaamaan eloja. Markkinoilta ei ostettu oikein mitään, vain munkkeja ja sen sellaista. Ei kauempaa tullut myyjiä kuten nykyään. Puumalan limonaditehdas möi limonaatia, Kärkkäinen paistoi munkkeja, samoin Kivelä. (Eero Hulkkonen s. 1918)