Sanontoja ja ajatelmia

 Sanontojen aiheena tällä kertaa rakkaus, seurustelu, avioliitto, syrjähypyt:

Aijan takanaha se on nurmikii vihreempöö.

Akka on ku kuttu. Jossei pahhoo tie nii se ainakii aatteloo.

Ei jiä uamurusko satamata eikä morsiame itkut itkemätä.

Ei nii vanhaks tyttönä, ettei kylläksee akkana.

Ei rakkaus matkoja mittoo.

Ei rakkaus oo mikkää potatti.

Ei savuva ilema tulta.

Ei se koera toese koera hännäle pole.

Ei sian kiel, ei matteen maksa, ei mikkää oo nii hyvvee ku nuapuripoja kans naemine.

Ei uutta entise ollessa.

Eihä se vittu vihkien parane.

Elä ajassa aekoo myöte, miehe myöte miehelässä.

Elä hipelöe, kopeloe kunnola.

Enne kapa kirppuja kytköö ku kaks rakastavaesta vahtii.

Enne kesä lehmättä ku joulu akatta.

Enne vahtii kapallisen kirppuja ku uskottoman akkansa.

Himot ne on hiirelläkkii, tunteet diakonissala.

Hyvät hylkii, pahat pyrkii, huonoja en huoli.

Hyvät naijaa naapurii, pahat pittää peräle. (pittää= pitäjän)

Johonniiha se käöpä yhtyy, sittasontiainekkii seipääsee.

Jos ei oo heiliä helluntaina ni ei koko kesänä.

Jos ei oo heiliä helluntaina, ei huolta koko kesänä.

Jos ei oo onnea pelissä, on onnea rakkauvessa.

Jos haluat menettää ystävän, lainaa hänelle rahaa.

Kaeno mies ei sua kaonista akkoo.

Kahen kaoppa kolomanne korvapuusti.

Kahvi kuumana, tyttö nuorena.

Kaikkia muuta ihmine kattuu, muttei nuoena naimistaa.

Kaks on pahhoo mualimassa, paha akka ja kova pakkane.

Kannaaha se koetuu mitä kukko nokkii.

Ketä kilevan kihlataan, sitä ei vihile viijä.

Kiitä ilemoo iltasela, akkoo aamusela.

Kipinästä se tul syttyy.

Kolomas pyörä vaunussa on liikoo.

Ku kuolis tai naetaes tae piäsis rikkaa talo siaks.

Ku on akka puhemiehenä, ni on piru perämiehenä.

Ku ottaa piene aka, suap pahhoo mahollisimma vähä.

Kyllä sokiakkii kana jyvä löytää.

Kylä akat kuuluttaa, vessae vihkii.

Leikki leikkinä mut pylly poes tyynyltä.

Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vettää.

Lähti klimpissä ku Puumalan likkojen piikuus.

Mies tulloo räkänokastakkii, muttei tyhjän naorajasta.

Milläs sitä rakkauttaa näöttää, jos ei oo kahviakkaa.

Mistäs pahat akat tulloo ku hyvistä tyttäristä.

Mitä serkumpoo sen herkumpoo.

Mitäs poekamies akala tekköö, ku ei oo muutakaa perettä.

Naimisissa olo ei ole este vaan hidaste.

Nauru nuorentaa, rakkaus kaunistaa.

Nuorena naemisii et kerkiää kaua katua.

Nyt on taulule tultava juu tai ei, sano Reinikaese Antti kosiessaa.

Oma laps on laps, mut lapsen laps on vielä lapsempi.

Onnen tunnet etsiessä, vaan et sitä löytäessä.

Onni ei oo pysyvä olotila.

Orriilehan ne tammatkii potkii.

Pahhoo mahollisimma vähä. (pieni vaimo)

Pakkoha se on sopia ku on hiät pijetty.

Parempi tossun alla ku taevasalla.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakkii.

Pien riita piristää.

Pittää ku kukkasta kämmenellää.

Poes alta akkavalta, muutaa ukko sänkyn alta.

Pojat ommoo perettä, tyttäret vierasta väkiä.

Puhalletaan sammaan hiileen.

Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu.

Rakkaus on ku tuhkarokko: se iskee meihin kaikkiin, mutta menee kyllä ohitse.

Rakkaus on mielikuvituksen voitto älystä.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema.

Sanasta miestä, sarvesta härkää.

Se on kehno akka joka ei yhtä miestä elätä.

Se on mun sano Eenokki akkoosa.

Siinähä se eikä minniime persiissä. (esine löytyy)

Sovassa ja rakkauvessa on kaekki keinot luvallisia.

Suhde, joka ei perustu luottamukseen, ei voi onnistua.

Suu ei kulu suuvellessa eikä käs kättä antaessa.

Syvämen kyllyydestä suu puhhuu.

Talavi ei mää tavottaa eikä akkoin tora itkemätä.

Tyttö monen kosima on ku väljähtynyt kalja.

Tyttö monen kosima on kuin väljähtänyt kalja.

Uupuu se hyväkii hevone ja leppyy se äkänennii akka.

Vakka kanteese valihtoo.

Vanha rakkaus ei ruostu.

Vanha suola janottaa.

Vertaeset vertaesiiaa, piiat renkit toesiaa.

Vie sie, mie vikisen, oo vievinnäes väkisen.

Yhäti eukko rumenoo, mikäli ilta pimenöö.

Yks tykkee tyttärestä, toene tyttäre äetistä.

Ympäri käyvää, yhtee tullaa.

Äet neuvo tytärtää: Elä ota rikasta eläkä kaonista miestä. Rikkaus hupenoo, kaoneus katovaa, mut rummuus sen kun lissääntyy.

Kerännyt Pirkko Ihanamäki

Sutkauksia, sanontoja, ajatelmia

 Ei värilä oo väliä kuha on punane.

Eihä millää oo nii hyvä istua ku persiillää, sano Matise Arttu, ku talakoessa ojapientareela istu.

Eihä se paljo paena jos ei lämmitäkkää.

Eihä se vittu vihkii parane.

Elä hyvä ihmine ojjaa mää, sano entine akka ku lehmee taluttti.

Elä kissoo kiitä enneku hiiri on sen hampaessa.

Hyllyy ku Puumala tytö tavara.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä paremmi.

Itku pitkästä ilosta pieru kauan naorusta.

Jala alla käyvessä, pöyvän alla syyvessä.

Jokkaene taaplaa tyylillää, Koivisto Lassikii Lyylillää.

Jos miusta aeka jättää, ni eihä siinä hyvä häviä eikä kaunis katoa.

Joulu ei oo ku kerra vuuvessa, mut juhannus joka vuos.

Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista nelikontin.

Jukuraene ja mukuraene ku Lajun Rietu pieru.

Juo ite sun kahvis, sano mummo ku ol kuus kupillista juona.

Kaek muu tuoksuu, paska haesoo.

Kaekista aotoesta tulloo vanhemmite ooppeleita.

Kaekki kissat on pimmeessä mustia.

Kaks on viittä kymmenessä, kymmene kymmentä saassa.

Kasj suap mitä se naokuu. (Kasj=kissa).

Kattia kans sano mummo ja pani sian lihamyllyy.

Kiitos kappista, kappi loppu, sano poeka ku jäe kylässä ilema kahvia.

Kirjava on korree, harmaa hyvännäköne.

Konneita konneita, sano mummo hohtimia.

Ku tänä päevänä sattaa ja huomena sattaa, se on kaks sattaa.

Kus kuivaa, paska murenoo.

Käöp ristiveto ko Puumala hautuumuala.

Luojan luoma värihän se on punanenkii.

Luppauksen voep rikkoa koskematta siihe.

Lyhyestä virsi kaunis.

Mänköö syttee tae savvee.

Narisoo ku ruotimummon takapuoli.

Niin metsä vastaa kuin sinne huuvetaa.

Näe haoskoo ei olna ko sillo ku anoppia naarattii.

Näpit pois välistä ettei tarvii älistä.

Oksat poes ku suutarin joulupuusta.

On kahenlaesta tuuria, huonoa ja erittäin huonoa.

On tyyntä ku myrskyn edellä.

Pittää ku pierua perskolossa.

Porukkata ko helluntae-epistolassa.

Puulha puu paekataa, sano Torpan Kalle-Jussi.

Reikiä täönä ku vanha kalaverkko.

Sama paska mutta eri paketissa.

Se on iha sama, ei veistä vällii.

Se on kaikki kaikessa.

Se on vientiä eikä nokitusta.

Se on yhtä tyhjän kanssa.

Seinät poes ja piano sissää.

Suat kymmene pistettä ja papukaijamerkin.

Suo sielä vetelä tiälä, eikä kuivoo missää.

Suutari pysyköö lestissää.

Tarkotus pyhittää keinot.

Tasan ei käö onnen lahjat.

Tiukka on hyvä olemassa, mut ei oo väljän voettanutta.

Tosi ku vesi ja pittää ku seola.

Tottuus ei pala tulessakkaa.

Tulloo se hiir pappilaakii.

Tuurilla ne laevatkii seiloo.

Tyhjästä on paha nyhjästä.

Tyynessä veessä ne kalat kuttoo.

Usko ileman tekoja on kuollut.

Usko pittää vuoria paikallaa.

Vaekeet ku tervan juonti.

Vaekenemine on myöntymise merkki.

Veri on vettä sakiampaa.

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Voe hyvät ihmiset ku miula ei oo housujakkaa, sano entinenkii ämmä ku järvee putos.

Voe miun persettäin ku on kahtena kappaleena ja paljaasta tavaran vähhyyvestä.

Yhtä sitte puuttuu sano piru, ku sieluja laski.

Yhtä tyhjän kanssa.

Ylpeys käöp lankeemukse eelä.

Ylöpeestä ihmisestä sanotaa, et se luuloo olevaase paremmasta perseestä.

Yrittänyttä ei laiteta.

Kerännyt Pirkko Ihanamäki