Puumalaan liittyvää musiikkia

Vanhojapoikia viiksekkäitä

Saimaasta on tehty valtavasti lauluja. Yksi kiinteimmin Puumalaan liittyvä on Juha Watt Vainion Nestori Miikkulainen. Laulu kertoo Puumalan Lintusalossa elelleestä vanhastapojasta ja norpasta.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Istuu portailla Nestori Miikkulainen.

Huuliharppuaan soittaa, ja norppa

Nousee pinnalle pärskähtäen.

Aallon alla se suunnisti soittajan luo,

Sille tuttua tutumpi on sävel tuo.

Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,

Hyvin hylje sen ymmärtää.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,

Maailma houkutti pois morsion.

Vanhojapoikia viiksekkäitä

Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Sinne elämän toveri tahtonut ei.

Yksin Nestori jäi kuten norppa,

Myös sen kumppanin kohtalo vei.

Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan,

Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.

Huuliharppua soittelee Miikkulainen,

Yksi ymmärtää kaipuun sen.

Tanssittu koskaan...

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Istuu portailla Nestori Miikkulainen.

Lepokivellään iäkäs norppa

Katsoo ystävää ymmärtäen.

Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan

Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan.

Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen

Olla sukunsa viimeinen.

Tanssittu koskaan...

Kaunis Veera

Matti Jurvan Kaunis Veera eli balladi Saimaalta on laulu, jossa Puumala mainitaan oikein nimeltä. Moni muualla asuvakin muistaa kohdan Puumalan rannassa komiata poikaa

tohtorin luokse jo kannettiin.

Sätkät, sätkät, parrun pätkät
sinisellä Saimaalla seilattiin,
poijat, jätkät, pitkät pätkät,
kaunista Veeraa me katseltiin.

Ja sen tervahöyryn nimi
oli Prinsessa Armaada
ja me parrulastissa seilattiin
noita Saimaan aaltoja

Kaunis Veera se laivaan nousi
Saimaan kanavalla juu,
tuli, tuli kahvin keittäjäksi
kuukausipalkalla juu

Veera oli kulkija luonnoltaan,
Veera oli tumma jo heimoltaan.
Veera meiltä jätkiltä järjen vei,
kun Veera sano kaikille "kamma ei"

Ja sen tervahöyryn nimi
oli Prinsessa Armaada
ja me parrulastissa seilattiin
noita Saimaan aaltoja.

Hytkyt, nytkyt, hytkyt, jytkyt,
laineet ne laivaa kiikutti,
voi kuinka kummasti tumma tyttö
poikien tunteita liikutti.

Veeraa tanssitti kippari vaan
Veera hänet vangitsi katseellaan
Veera sanoi toisille: "kiitos ei"
Veera meiltä jätkiltä järjen vei

Ja sen tervahöyryn nimi…

Kyllä me poiat kummasteltiin,

mikä oli meihin tullu,

kun joka mies oli kuin järkeä vailla

 ja kippari pähkähullu.

Muksut, muksut lyönnin muksut

Veeran vuoksi me annettiin,

Puumalan rannassa komiata poikaa

tohtorin luokse jo kannettiin.

Ja sen tervahöyryn nimi…

Lappeenrannassa laivahan astui

pitkä, vieras ja tumma mies.

Veeran korvaan se kuiskutteli.

Mitähän se meinasi, vieras mies.

Sitähän se meinasi, sitähän se ties

vieras meiltä sen Veeran vei.

Turhaan, turhaan me vuoteltiin

Veera ei luoksemme palannut ei.

Ja sen tervahöyryn nimi…

Poijat jätkät pitkät pätkät

voi kun me kaihoa kannettiin.

Puksut puksut, lyönnin muksut

toisille anteeksi annettiin.

Veera oli kulkija luonnoltaan

Veera oli tumma jo heimoltaan.

Veera sanoi kaikille kammaa ei

Veera meiltä jätkiltä järjen vei.

Ja sen tervahöyryn nimi…

Laulanut mm. Isto Hiltunen: https://www.youtube.com/watch?v=AbrPfEJvqB8
Säv. Matti Jurva
San. Tatu Pekkarinen

Saimaanrannan laulu

 

on yksi kuuluisimpia ja suosituimpia Saimaa-lauluja. Se kuuluu laulaa monissa kesätilaisuuksissa ja sitä tanssivat monet tanhuryhmät. Se on kuulunut kiinteästi myös Puumalan tanhuryhmän Puumalan Polskaajien ohjelmistoon.

Saimaanrannan laulu:

Muistan kuin taikaa kaunista aikaa

kun suvituulet Saimaalla soi.

Kauneimmat hetket, kesäiset retket

muistoissa aina säilyä voi.

Syksy ja myrsky vastaan kun lyö

mielessä silloin on suviyö.

Muistan kuin taikaa kaunista aikaa

kun suvituulet Saimaalla soi.

Auringon raita kultaili maita

välkkyen laineet Saimaalla löi.

Siinteli saaret, vaarojen kaaret

vehmaina rannat viheriöi.

Nyt Saimaanrannan laulu kun soi

muistojen silmin nähdä sen voi.

Auringon raita kultaili maita

välkkyen laineet Saimaalla löi.

Rannalta sieltä haaveiden tieltä

kai moni muistot kauneimmat sai.

Sieltä myös varmaan ystävän armaan

kesäiset kauniit muistot on kai.

Jos vaikka kauas matkamme vei

sininen Saimaa unhoitu ei.

Rannalta sieltä haaveiden tieltä

kai moni muistot kauneimmat sai.

Saimaanrannan laulun ovat levyttäneet ainakin Torsti Untamo, Ruokolahden mieslaulajat, Soilat-kuoro, Sinetti-seitsikko, Kirsti Helin ja Erkki Junkkarinen

Saimaan valssi

 

on myös erittäin kuuluisa ainakin vanhemman väen keskuudessa, ja sitä on laulettu ahkerasti yhteislaulutilaisuuksissa.

(Harry Bergström elokuvasta Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta, esittänyt mm. Kipparikvartetti)

1. Prinsessa Armaada, ( o-hei)

laivamme kotimme ( o-hei )

tervahöyrymme verraton, on, on, on.

Kukkanen aaltojen ( o-hei )

kaunistus rantojen ( o-hei )

aina laineitten lemmikki, on on ja on.

2.Lähtöhön kellot soi (pim-pom)

huomatkaa miehet oi (pim-pom)

laskusiltaa jo nostetaan,

hop, hop, hop!

Köydetkin irti vaan, (le-koo)

vauhtia masiinaan )hei-hei)

vasta Puumalan rannassa

stop, hei ja stop!

3. Laidalle kanavan (oi-oi)

eilisen armahan (ai-ai)

kaihomielin me jätämme

hei, hei, hei.

Neitonen kaunehin (o-hei)

satamass´, kapakass´(kip-pis)

maljan muistokses maistamme

hei, hei ja hei!

4. Kultamme kaukana (kuk-kuu)

vilkuttaa rannalla (kuk-kuu)

jäähyväisiksi huudettiin:

hei, hei hei!

Poika ei konsana (o-hei)

tyttöä unhoita (o-hei)

vaikka kohtalo kauaksi

vei, vei ja vei!

(Tatu Pekkarinen)

Laulu Saimaalle

Laulu Saimaalle on yksi uusimpia Puumalasta tehtyjä lauluja. Nuotit saatavana Puumala-lehdestä.

 http://puumalalehti.fi/2015/04/02/reijo-malm-sanoitti-laulun-saimaalle :

 
1. On Saimaan rantamat alati rakkaat
lapsena varhain jo lahjana sain.
Polkujas kun kuljen, syliini suljen
kiitos kaikuvi rinnastain.
Lehtevät leppäs ja männiköt nuo
unessa kuvina saapuvat luo.
Komeat koivus ja kuusikot nuo
sisäisen rauhan tuo.

B. Kun tuuli tyyntyy ja nousee kuu
ja kaiho täyttää kesäisen illan
niin virran pintaan taas heijastuu
piirteen kaunihin Puumala-sillan.

2. Kun keijut lehdoissa hämyssä suven
yökasteen noustessa taas karkeloi.
Voin laulut lintujen omaksein ottaa
soinnut aalloilla kaukana soi.
Komeat rinteet ja kalliot nuo
unessa kuvina saapuvat luo.
Vihreät nurmet ja lehmukset nuo
sisäisen rauhan tuo.

B. Kun tuuli tyyntyy ja nousee kuu…

3. On Saimaan rantamat alati rakkaat
koivu ja tähti on mun oppaanain.
Jos kauaskin harhaan polultain eksyn
kotiin ne ohjaavat mua matkaillain.
Puumalan kauneutta hyväilee syys
unessa kuvina saapuvat luo.
Kesäiset aamut ja kiireettömyys
sisäisen rauhan tuo.

B. Kun tuuli tyyntyy ja nousee kuu…



    Ilta Saimaalla
            (Säv. Karl Severin, san. Sauvo Puhti)

    Rannalla Saimaan näin mietiskelen,     

    katsellen kauaksi seljille sen.        

    Laineiden laulu on rauhoittavaa,       

    kun päivä päättyy ja yö tulla saa.     

        Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun,  

        kaisloihin tuulikin jää haaveiluun.        

        Rintaani rauhan niin tyynen mä saan,      

        Saimaa on illalla kauneimmillaan.         

    Paljonhan Saimaalla seilattu on,

    vielä sen sielu on koskematon.

    Kauneimmat saaret ja seljät on sen,

    Saimaalla aina oon onnellinen.

        Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun,

        kaisloihin tuulikin jää haaveiluun.

        Rintaani rauhan niin tyynen mä saan,

 

        Saimaa on illalla kauneimmillaan.

Muita Saimaa-aiheisia lauluja

Esther Forsman: Saimaan rannalla

Eila Soikkeli: Saimaan soinnut

Timo Heikkinen: Luoto Luonterilla

Voitto Torpakko (harmonikka): Saimaan laineilla

Kauko Simonen: Laulava Saimaa

Matti Esko: Sylissä Saimaan

Anssi Tikanmäki: Kesäranta Etelä-Saimaalla

Tapio Rautavaara: Saimaan kanavalla

Mai-Lis Könönen: Souda, souda Saimaan lapsi

Mika Nuorva: Jäätynyt Saimaa

Åttopojat: Rantatontti

Pentti Kaartinen: Saimaan vesi

Kaucas: Saimaanrannalta

Simo Salminen: Päivä Saimaalla

Eino Grön: Ilta Saimaalla

Kari Hautasaari: Kesäilta Saimaalla

Jaska Kohonen: Kuva Saimaan rannalta

Veikko Lavi: Kesäilta Saimaalla

Irene Aila: Suvi-Saimaan valssi

Musa-Laari ja Maalaismiehet: Tulethan Saimaalle

Minna Siiskonen: Igorin haitari

Seska: Sininen Saimaa

Juice Leskinen: Saimaata näkyvissä

Mai-Lis könönen: Hetki Saimaalla

Seniorit: Lammatin illat

Seniorit: Kuutamoyö Lammatissa

Los Olvidados: On Saimaassa vettä

The Verticals: Saimaa dreamin'

Erkki Junkkarinen: Sininen Saimaa

Minna Ikonen: Kesä Saimaalla

Pedro's Heavy Gentlemen: Tarzan Saimaalla

Erkki Eräs: Saimaan helmi

Luonteri Surf: Sukellan Saimaaseen

Kelpo pojat: Saimaa

Seppo Seilonen: Kesäinen Kolovesi

Kerimäen kirkonkylän koulun kuoro: Laulu Puruvedelle

Luonteri Surf: Saimaan aallot

Luonteri Surf: Saimaan sudet

Lähteinä mm: YLE Etelä-Karjala http://yle.fi/uutiset/saimaa_on_kirvoittanut_monta_laulua/5857605 :

Kaipaalantien nimistö

Puumala-lehdessä 29.7.2010 on Jukka Summanen kirjoittanut Kaipaalantien paikannimistä.

Kaipaalassakin vähän joka nyppylällä on oma nimensä. Pikkumäkiäkin on tarvinnut nimittää erikseen, koska lehmiä on pidetty laitumilla ja metsässä, mistä niitä on jouduttu etsimään. Samoin hirvimiesten metsällä oloa on helpottanut huomattavasti, kun on tiedetty, mistä nypylästä kulloinkin on kyse. Sellaisiakin on kuten Pienenniitynnyppylä tai Mökinpellonnyppylä. Jos joku hirvimiehistä puhuu Metsätiestä, ei sillä tarkoiteta mitä metsätietä tahansa, vaan se on jonkin tietyn metsätien nimi. Kaikki tietävät, mitä tietä tarkoitetaan.

Hirviporukka tuntee metsän kuin omat taskunsa. He voivat puhua, että ”tavataan Käkkäräpettään” luona. Kaipaalassa on vielä esim. sellaisia mäkiä kuin Kyhyräisenmäki tai Munakukkula.

Jukka Summasen artikkeli:

Suomen mäkisin tieosuus lähtee Sahanlahdelta ja päättyy 13 kilometrin päähän Juvan rajalle. Matkalle osuu 12 mäkeä ja monta kiperää mutkaa sekä nyppylää. Asian tieteellisemmästä tutkimuksesta on olemassa vain huhu. Tielaitos ei tutkimuksia teiden mäkiprofiileista ole tehnyt, mutta jokainen voi asian todistaa empiirisesti ajamalla reitin vaikka polkupyörällä. Toinen hyvä tutkimuskeino on ajaa reitti autolla liukkaalla talvikelillä, pimeässä ja lumituiskussa.

Tietä tuntemattomat, etenkin Pohjanmaan lakeuksilta saapuvat rekkakuskit, ovat kokeneet monen monta kauhunhetkeä Kaipaalantiellä. Lukemattomat ovat ne kuorma-autot, jotka ovat vuosikymmenten varrella Kaipaalan mäkiin itsensä kaataneet. Niinpä tien pienemmät nyppylätkin ovat saaneet oman kutsumanimensä vuosikymmenten saatossa. 

Sahanlahdelta lähdettäessä ensimmäinen pitkä ja mutkainen nousu on Lampisenmäki. Aikoinaan sitä on kutsuttu myös Hilmojen mäeksi, koska mäen päällä asui molemmin puolin Hilma. Eeronmäki on heti Hilmojenmäeltä putoava jyrkkä alamäki. Seuraavaksi nousee kaiken vauhdin tappava ja uuvuttava Tontinmäki. Mäen päällä päällyste päättyy. Kontisenmäki laskeutuu loivasti raviradan notkoon, josta noustaan Raviradanmäki. Loiva Kualnotkonmäki (Kaalinotko) laskee Tiimolan suoralle.

Linninmäki on Kaipaalantien legendaarisin mäki. Sitä pidettiin tielaitoksellakin Suomen suurimpana maantiemäkenä. Vaarallisuutensa takia mäki oikaistiin ja madallettiin vuonna 1994, mutta on silti talviliukkailla joskus nousematon paikka henkilöautoillekin. Raskasliikenne kiertää Linninmäen Pistohiekan kautta myös kesällä.

Pistohiekan risteyksen jälkeen lähtevä Kapakojanmäki on mutkainen, vaarallinen ja loppua kohti jyrkkenevä mäki. Mäkeen juuttuu ja kaatuu kuorma-autoja lähes joka talvi.

Kapakojan mäen jälkeen laskee lyhyehkö Niinmäki Käkkäräpettään suoralle. Niinmäen alla on Kaipaalan tunnetuin maamerkki. Intiaanikodan näköinen, parrunveistolastuista pystytetty torni on seissyt paikallaan lahoamatta ainakin 1950-luvulta lähtien.

Kilometri eteenpäin on Pienenniitynmäki, joka on madaltunut laimeaksi nyppyläksi peruskunnostusten myötä. Sen sijaan Mökinpellon nyppylä on säilynyt terävänä ja yllättävänä. Siinä Markku Alen hyppäsi 34 metriä Fiat Mirafiorilla Jyväskylän Suurajoissa 1970-luvun lopulla. Yli 30 metrin pääsi moni muukin tuon ajan kuski, ainakin Hannu Mikkola ja Ari Vatanen.

Helmin poikien kuuluisat nyppylät tasoittuivat pölyäväksi suoraksi jossain 1980-luvun peruskorjausten yhteydessä. Kukonmäki on paha kinkama etenkin Koikkalan suunnasta ajettaessa. Se on lyhyt, mutta yli 20 asteen kulmaan kallistuva mäki, joka tappaa vauhdin tehokkaasti tukkirekoilta. Kukonmäen alla on Munakukkula, jossa aikoinaan sattui useita peltikolareita nyppylän kapeuden ja ”pimeyden” takia.

Parkkilanmäki on pitkä, mutta suhteellisen loiva nousu, vastapuolella laskevaan Kaapenmäkeen verrattuna. Parkkilanmäeltä avautuu joka suuntaan mahtavat, jopa kymmenien kilometrien päähän ulottuvat maisemat. Kaapenmäen alla onkin heti Juvan raja. Tie rauhoittuu Juvan puolella, mutta nousee salakavalasti noin kymmenen kilometrin matkan kohti Koikkalanharjua ja Koikkalankylää. 

Perunalimppuja muka

Lisää Puumalan murresanoja.

Muka. Siä oot käynä muka ulokomailla, saattaa puumalalainen sanoa toiselle. Tällä puhuja tarkoittaa, että toinen on kuulemma käynyt ulkomailla.

Tämä ilmaus aiheuttaa automaattisesti väärinymmärryksiä, jos toinen ei ole puumalalainen. Muka yleiskielessä kun tarkoittaa epäilyä: tokkopa olet ulkomailla käynyt.

Limppu. Myytävänä perunalimppuja! Tällä torikauppias tarkoittaa myydä litteitä ohuita perunarieskoja. Länsisuomalainen sen sijaan luulee myynnissä olevan paksuja pulleita leipiä.

Puumalalaisia perunalimppuja

Tuima. Suolaton. Tämäkin sana on kautta aikain ollut kiistanaihe itä- ja länsisuomalaisen välillä. Itäsuomalaiselle merkitys suolattomuus tulee alun perin siitä, että aamutuimaan (=aamusuolattomuuteen esim. juhlinnan jälkeen) on saatava suolaista.

Länsisuomalainen käsittää tuiman vahvaksi, suolaiseksi. Vertaa: tuima tunturin tuuli = kova tuuli.

Tarinoita henkilöistä

Maalaispitäjissä on ennen vanhaan ollut kaikkien tuntemia ”erikoisia” persoonallisuuksia. Tavallisimpia olivat kiertävät kulkukauppiaat.

Anja Kiljusen muisto:

” Siellä kuluki tuota pyörä kans semmone ko Armas Fred. Hänellä oli ne kaupattavat pyörän päällä ja yhe kerran miä muistan ko hää tul siihe tuppaa, ni hää sano, että, nyt naiset ostamaa ampiaisia!

Ne on niitä kurelliivii … niitä mitä ne nyt on. Ampiaisia. (Naurua).

En mie muita muista. Ai no, Pitkä Liena kulki sillo, mut mie oli iha laps sillo vielä. Et hän oli, Pitkä-Lienaks ne puhu sitä ja hää kuluki talosta talloo ja sitte joskus jätti vaatteitaa tuoho tien viereekii.  Tai ei ehkä jättännä, mutta hän sitte jonku kuuse juurellakki jollokii vietti aikoosa, mut se ol ollu varmaa sota-aikaa jo ko minä en sitä muista”.

Inkeri Pulliainen:

Kiertävä kulkukauppias Riekin Armas kulki polkupyörällä talosta taloon ja hänellä oli kolme laatikkoa mukanaan. Laatikoissa oli monta osaa, ja sisällä valtavasti kaikenlaista tavaraa ”rihmarullia, nappia …nappia, neulaa, naskalii, pirunpaskaa ja pippurii…” Itse hän muistaa ostaneensa ainakin leninkikankaan. Pirunpaska oli eräänlaista lääkettä.

Suutarit olivat myös kiertäviä. He tulivat taloon ja heillä teetettiin tavallisesti koko perheelle varsisaappaat nahasta. Tuvan vintillä on vieläkin nahkoja.

Yksi ”omanlaisensa” kylällä on ollut myös Bjongin Teutor. ”Kyllä se ol sitte veikee ukko”. Erään parturin ikkunassa luki: ”Tukkia leikataan”. Teutor oli kirjoittanut alle herjuuksissaan: ”Ja sahoja terotetaan”.

Hän oli muutenkin ilkikurinen. Hän ajoi Ensio Hämäläisen kanssa kuorma-autoa. Kerrankin Ensio oli käskenyt Teutorin istua odottamaan, kunnes lähdetään liikkeelle. Ensio istahti säkin päälle ja istui ja istui siinä koko päivän. Ihmisetkin alkoivat jo ihmetellä, mitä hän siinä vain nakottaa. Tällaista herjuutta hän teki, ei mennyt kysymään Ensiolta, milloin lähdetään.

Vuokko Hautaniemen kertomaa: Ennen oli paljon ns. erakoita, yksinäisiä miehiä, jotka asuivat yksin saaressa tai muuten eristyksissä muista. He kävivät ihmisten ilmoilla vain äärimmäisen tärkeän asian pakottamina. Tällaisia oli paljonkin, Liehtalan Jallu on yksi esimerkki tällaisista. Erakoiden kuoltua valtio peri tavallisesti omaisuuden. Itse tunsin henkilökohtaisesti parikin erakkoa.

Erakoilla oli vähän likaiset ja rikkonaiset vaatteet, saattoivat haistakin, hehän olivat paljolti erämaassa nuotiollakin. Eikä tästä ole pitkäkään aika, kun yksi sellainen kuoli.

Paikkakunnalla on ollut myös erikoinen kauppias. Hän tuli kotiin, levitti tavarat laukustaan, ja niitä sai ostaa. Vanhanaikaisella polkupyörällä mies kulki kiertäen koko pitäjän. Myytävänä oli nappeja, sukkanauhoja, lankarullia, neuloja, hakaneuloja yms. pientä välttämätöntä käyttötavaraa. Vähän samantapainen kuin laukkuryssä.

Sahalla asui eräs vanhankansan mies, seppä, joka osasi lukea, emäntänsä Manta ei osannut lukea, ja kumpikaan ei osannut kirjoittaa. Maire-siskokin toimi usein kirjurina heille. Mutta sanomalehden seppä pystyi lukemaan Mantallekin. Paja oli lammen rannalla samalla kohtaa, jossa nykyisin on sauna. Kun pariskunta vanheni, eikä Mantan jalat oikein kantaneet, seppä veti Mantan talvella kelkalla saunaan. 

Jokainen tunsi kirkonkylällä Malmin Usin (Uskon), joka ainakin vielä 1980-luvulla ihmetytti kirkonkyläläisiä. Usilla oli jos jonkinlaisia omalaatuisia kepposia. Useammankin kerran on sattunut, että Usi makasi maantiellä kuin kuollut. Kun ohikulkija meni hädissään katsomaan, tarvitseeko Usi apua, tämä hyppäsikin nauraa rätkättäen äkkiä ylös säikäyttäen auttajan perin pohjin.

Moni nainen muistaa, miten Usi tiellä kohdatessa saattoi sanoa: -Hyvää päivää, kuvankaunis nainen!

 

Ulla Kaipiainen on kertonut, miten hän kerran sairaalasta töistä yövuorosta tultuaan tapasi maantiellä Usin, joka veti polkupyöräänsä narulla perässään. Kun Ulla kysyi, miksi Usi raahaa pyöräänsä, tämä vastasi, että humalassahan ei saa ajaa pyörällä, eikä sitä voinut jättää yksin.

Terttu Husulta oli Usi kerran kysynyt, lähtisikä Terttu hänen kanssaan päiväkahville.
-En taia, Terttu esteli. 
-No lähe!
-En miä, mitä se Eskokin siihe sanois.
-Harkitse tarkkaan, tämä tarjous ei toistu! oli Usin vstaus.

*************

Lisää tarinoita kaivataan!