Lotinansuoralta Kitulanniemeen

Kansa on nimittänyt Vanhalla Puumalantiellä Palloinmäen ja Lautkankaanmäen välistä suoraa Lotinansuoraksi. Nimitys tuli tien varrella asuneesta Härkösestä, Lotina-Härkösestä, joka teki hyvää läskisoosia. (Lotina on sianlihakastikkeen eli läskisoosin erit. sotilasalalla käytetty halventava nimitys).

Paskosaaria tai Paskoluotoja on useitakin. Ne ovat saaneet nimensä siitä, että pitkillä venereissuilla saaressa käytiin tekemässä tarpeitaan ja muutenkin oikomassa jäseniä.

Hävyttömän tuntuisia paikannimiä on ollut ja on edelleenkin ainakin kansan keskuudessa ympäri Suomea. Karttoihin niitä pääsi harvoin, sillä kun maanmittarit aikoinaan kiersivät Suomessa kartoittamassa ja nimeämässä paikkoja, eivät he häveliäisyyssyistä kirjoittaneet alapäähän viittaavia nimiä. Siksipä monet vaikkapa  Vittu- tai Kyrpäalkuiset nimet on usein nimetty karttoihin Naisten- tai Miesten- alkuisiksi. (Kaikki Nais-alkuiset nimet eivät johdu tästä).

Haapaselällä on Pillu-luoto-niminen pikku luoto, jolla kasvaa heinätuppoja ja joka on juuri ja juuri näkyvissä veden yläpuolella. Varsinkin vanhemmat naiset puhuivat luodosta häveliäästi kuiskaten. Tämänkin luodon nimen on kertojan äiti kuullut omalta isoäidiltään, joka on nimen hiljaa supattanut korvaan.
Veneilyn kannalta paha ja karikkoinen paikka on myös voinut saada nimen. Haapavedellä tällainen on Pahikka.

Harmi, että vanhoja hyviä paikannimiä on muutettu. Esimerkkinä Kitulanniemi. Kitulanniemi on alun perin ollut saari, vielä vuonna 1541 nimenä oli Kitulan salo (salo= suuri metsäinen saari). Alun perin paikannimi on tullut sukunimestä, alueella on vuonna 1541 asunut viisi perhekuntaa Kitusia.

Kun Kitulanniemi kaavoitettiin tonteiksi, nimeksi muutettiin mitäänsanomaton Kotiniemi, jotta alue olisi tontinostajille houkuttelevampi. Nimenmuutos voi aiheuttaa sekaannusta, joten esim. Kitulanniemeen vuonna 1978 perustetusta vedenottamosta näytään käyttävän molempia nimiä.

Puumalaan naimisiin

Onni Laineen haastattelun yhteydessä kirjoitin muistiin myös hänen vaimonsa Annikin kertomaa. 

Annikki Laine, (synt. 1923 Suomussalmella): Vasta 10-vuotiaana Annikki sai aloittaa koulunkäynnin, sillä kaikki lapset eivät mahtuneet kouluun. Hän oli kuitenkin ollut pari kertaa kiertokoulussa, joka kesti n. 6 viikkoa kerrallaan. Kouluun päästyä piti mennä asuntolaan asumaan. Vasta kaksi viimeistä luokkaa hän saattoi kulkea kotoa käsin.

 

Annikki lähti kotoa jo heti sodan alettua 16-vuotiaana lottatöihin, oli muonittamassa. Talvisodan aikana hän oli Tyrnävällä evakuointikeskuksessa. Annikki ei ollut rintamalla kuten vanhemmat naiset. Vasta jatkosodan aikana hän oli rintamalla sotilaille ruokaa laittamassa. Ruokana oli mm. hernekeittoa - se oli tavallisinta  (ja nopeinta syödä, lisää Onni), lihakeittoa, perunoita ja ruskeaa kastiketta, oli jonkinlaista makkaraakin jo siihen aikaan.

Vuonna 1943 äiti alkoi vaatia Annikkia pois lottatehtävistä, sanoi että onhan siellä muitakin ihmisiä töitä tekemään, koulutkin pitää käydä! Vaikka vanhemmilla oli 9 lasta ja toimeentulo niukkaa, on kaikki koulutettu johonkin ammattiin, Annikki sairaanhoitajaksi.

Onnin ja Annikin tapaaminen: Puumalasta tuli Onnin sukulaistyttö Salme apuhoitajaksi Lieksaan, jossa Annikki oli silloin töissä. Annikilla oli oma auto, Datsun, hän lähti kerran tytön kanssa Imatralle. Oli tarkoitus, että tyttö tulee Imatralta linja-autolla Puumalaan ja Annikki jatkaa matkaa tyttökaverinsa luokse Lappeenrantaan.  Kuitenkin yhtäkkiä tuli mieleen, että voihan Annikki ajaa Puumalan kautta, kun ei ollut niin tarkkaa ajankohtaa sovittu Lappeenrantaan. Vasta myöhemmin tuli mieleen, missä ihmeessä Puumalassa voisi olla yötä. Ja Salme sanoi, että ihan hyvin voi olla heillä mummolassa yötä. – Ja siellähän asui Onnikin, ja siitä lähti käyntiin seurustelu Onnin kanssa. Onni tuli myöhemmin siskonsa kanssa ”Salmea” katsomaan Lieksaan.

Melko pian mentiin myös naimisiin, vuonna 1964. Sairaalalta oli Puumalassa helppo saada töitä, sairaanhoitajista oli pula. Annikki oli töissä pieniä pätkiä aina silloin tällöin. Vasta kun lapset oli tehty, hän meni sairaalalle vakituiseksi.

Annikin autosta: Suomeen tuli Datsuneita kahdeksan kappaletta, ja Annikilla oli yksi niistä. Sairaanhoitajakaverin mies Helsingissä oli autonasentaja ja hänen välityksellään Annikki sai auton. Auto oli tietysti tosi kallis. Kyllä sitä silloin ihmeteltiin. Kun Annikki ajoi Suomussalmelle veljensä, metsämiehen, pihaan, tämä paukautti: ”Voi perkele! Ja tuon hintainen auto!”

Kun oli alettu jo seurustella Onnin kanssa, oli Onni tietysti kateellinen autosta.

Kerrankin Annikin tullessa autolla pihaan Onni sattui olemaan juuri silloin järvellä moottoriveneellään. Sieltä tullessaan Onni ihmetteli, kukahan se oikein on tullut Mossella pihaan! Ei oikein tykännyt Annikki näistä puheista!

Haastateltu 10.2.2011

Kirsti Lähdesmäki

Sankarimuistomerkki paljastetaan

Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus Puumalan sankarihauta-alueella. Muistomerkki on kuvanveistäjä Armas Tirrosen "Tulevaisuus", vuodelta 1959.
Kuvan omistaa Juhani Liutu

1950-luvun tapahtumia

1950-luvun toimintaa ja tapahtumia. Kuvat Juhani Liudun arkistosta.

Propsin kuorintaa petkeleellä 1950-luvulla

Mäntypropsit olivat 2 m pitkiä ja ne kuorittiin tavallisesti petkeleellä, eikä kuorimajäljen ollut niin väliä, nilaakin sai jäädä näkyviin.
Paperipuun kuorinnassa sen sijaan piti olla tarkkana. Se oli kuusipuuta ja 1 m pituista. Yhtään ei saanut jäädä kuorta. Kuorinnassa käytettiin kuorimarautaa.

Tamma ja varsa.

 Matkalle lähtöä hevoskyydillä.

 Lasten potkukelkkailua.

Lapsen kuoltua.

 Luukkolan koululaiset talviretkellä.

Kirkonkylää järveltä nähtynä.

Tämäkin jo historiaa

 1990-luvun alussa neljä miestä, Aarno Puttonen, Erkki Luukkonen, Kalevi Kiljunen ja Urpo Virtanen hankkivat kirkkoveneen ja perustivat porukan PuLuKiVi. Kirkkoveneellä soudettiin Sulkavan souduissa, mutta sillä pääsivät myös muut kokeilemaan yhteissoudun ihanuutta.

Kuvissa eräs turistiryhmä, joka koostui saksalaisista ja suomalaisista turisteista, vietti ihanan päivän vesillä heinäkuussa 1994. Lähtö Niskalammelta Sahanlahden saunalta, ja soutu kapeita lampia ja järviä pitkin ylös aina Hamulaan saakka. 

Perillä Hamulassa lettujen paistoa nuotiolla sekä uintia. Huomioikaa erikoisen värinen sorsa!

Puumalalaisten lempiruokia 20 vuotta sitten

Vuonna 1995 ovat oppilaat kyselleet ja keränneet vihkoseksi puumalalaisten lempiruokia valmistusohjeineen. Vihkonen sisältää 24 ruokalajia, joita puumalalaiset siihen aikaan ovat mieluusti syöneet. Ylivoimaisesti eniten on tuolloin ollut lempiruokana jokin kalaruoka, silloin paikallista kalaa oli hyvin saatavilla ja kalastus oli vielä monen harrastus. Myös metsästys oli yleisempää, joten riistaruokiakin on mahtunut listaan mukaan.

  Koska paikkakunnalla toimii lohilaitos Puumalan Lohi, ei ihme, että lohiruokia oli reseptien joukossa runsaasti. Tässä muutama resepti ruoista, jotka ovat tuolloin olleet suosittuja. Mukaan on vielä silloin mahtunut myös ”vanhanajan” ruokia kuten muikkukukko tai riistaruokia hirvestä ja jäniksestä. Hyvää vauhtia on tuolloin ollut ruokaperinne muuttumassa. Lempiruokiin on kuulunut jo ulkomaisia tulokkaita kuten pastat, paellat ja lasagnet. Osin jotkut mukaeltuina perinteisemmin suomalaisiksi kuten särkilasagne. Myös kasvisten käyttö ruoanvalmistuksessa on lisääntynyt, suhteellisen uutena kasviksena kesäkurpitsa.

1.     Aurajuustokirjolohi

1 kg kirjolohta

1½ dl kuohukermaa

aurajuustoa

sitruunanmehua

1 tl suolaa

valkopippuria

Lohi fileoidaan ja asetetaan mikronkestävään vuokaan nahkapuoli alaspäin. Maustetaan valkopippurilla, suolalla ja sitruunalla. Aurajuusto sulatetaan mikrossa ja kaadetaan kerman kanssa kalan päälle. Kalaa kypsennetään mikrossa 8-10 min. Tarjoillaan keitettyjen perunoiden kanssa.

2.     Hirvenkäristys

600 g hirvenlihaa

100 g sianlihaa (silavaa)

1-2 tl suolaa

10-12 maustepippuria

1-1½ dl vettä

Hirvenliha leikataan (helpommin jäinen) ohuiksi läpikuultaviksi siivuiksi. Siansilava paloitellaan

pieniksi kuutioiksi ja paistetaan kuumalla pannulla. Silavapalat nostetaan pois ja hirvenliha käristetään pannulle jääneessä rasvassa molemmin puolin nopeasti ja nostetaan pataan. Kun kaikki hirvenliha on käristetty ja nostettu pataan, huuhdellaan pannu vedellä ja kaadetaan neste pataan. Lisätään suola ja pippurit. Haudutetaan hiljaisella liedellä kannen alla n. 20 min. Tarjoillaan perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera hyvien ystävien seurassa.

3.     Patakukko

0,5-0,75 l vettä

½ rkl suolaa

ruisjauhoja

öljyä tai margariinia

1 kg ahvenia tai muikkuja

250 g siankylkeä

Tee vedestä, suolasta ja jauhoista notkea, kovahko taikina. Rasvalla voit ”siistiä” kätesi taikinasta. Laita kalat uuninkestävään vuokaan. Ripottele suolaa väliin, laita viipaloidut sianlihaviipaleet päällimmäiseksi. Lopuksi pyörittele leivinpöydällä ruistaikinasta vuoan kokoinen kansi, jonka laitat kalojen päälle tiiviisti. Paista kukkoa ilman kantta 250 asteen uunissa noin yksi tunti. Ota vuoka pois uunista ja voitele ruiskuori margariinilla tai voilla reilusti. Laita folio kanneksi. Jos käytät puuleivinuunia, anna lämmön laskea alle 200 astetta ja laita kukko uudelleen uuniin väh. 4-5 tunniksi. Jos lämpö on mieto, voit pitää kukkoa uunissa koko yön. Voit välillä rasvata pintaa uudelleen, että se pehmenee. Myös kirjolohesta tulee ihan maukasta.

4.     Marinoitu jänispaisti

1 puhdistettu jänis

3 rkl viinietikkaa

2 rkl öljyä

suolaa, pippuria,

1  laakerinlehti

tomaatti

175 g pekonia

sipulia

vettä

Tee marinadiliemi: viinietikka, ruokaöljy, suola, laakerinlehti, rouhittu pippuri, tomaattisiivuja. Paloiteltu jänis yöksi marinadiin, käännellään. Ruskista palat. Laita kannelliseen astiaan, johon: pekoni, vettä, pippuria ja suolaa maun mukaan. Hauduta 230 asteisessa uunissa n. 4½ tuntia. Tee marinadiliemestä kastike. Tarjotaan perunamuusin, puolukoiden ja tumman leivän kera, juomaksi piimä tai kotikalja. Jälkiruokana karpalokiisseli.

5.     Puutarhurin kurpitsapannu

0,5-1 kg kesäkurpitsaa

2 rkl voita tai öljyä

2 sipulia

1 tl suolaa

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua basilikaa

Ota keskikokoinen kesäkurpitsa, pese se ja halkaise neljäksi ja viipaloi n. 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi. Sulata voi pannulla ja laita siihen kurpitsapalat, kääntele niitä n. 10 min. Silppua sipuli ja lisää kurpitsapalojen sekaan, anna kypsyä vielä n. 10-15 min. Kypsymisen aikana mausta suolalla, timjamilla ja basilikalla. Voit halutessasi lorauttaa vähän kermaa, mutta se ei ole välttämätön. Pöytään viedessä ripottele päälle jotain vihreää, esim. basilikaa, persiljaa tai rakuunaa. Syö joko sellaisenaan tai jos on iso nälkä, niin vaikka lihapullien kanssa.

Kaikki vihkosen sisältämät lempiruuat:

ahvenpata, aurajuustokirjolohi, grillattu hampparin käyrä ja salaatti, hirvenkäristys, hirvipaisti erämiehen joulupöytään, juustotomaatit, kermalla haudutettu uunilohi, kermamuikut, leivitetty kuha, lämmin kurkkukeitto, marinoitu jänispaisti, paella, pasta prosciutto, patakukko, Paten mainio savulohi, puutarhurin kurpitsapannu, puutarhurin lohikeitto, savustajan kiusaus, sinappisilakat, sveitsiläinen vuoristokeitto, särkilasagne, tulinen suikaleliha, velttohyppely eli traditionaalinen opiskelijaruoka, porkkanaleivos.

Entistä Puumalaa

Gratscheffin kauppatalo

 Gratscheffin vanha kauppatalo Puumalansalmen rannalla 1900-luvun alussa. Talo sijaitsi entisen Meijerinkaupan paikalla, missä nykyisin sijaitsee Lasiruusu. Valokuvaaja Alviina Kaipiainen. Sirkka Jukaraisen hiilipiirros 1977.

Lypsäjä 1950-luvulla

 Käsinlypsyä 1950-luvulla. Kuvassa Anja Sopanen.

Vanha Kuuttila 1950-luvulla

Vanha Kuuttila 1950-luvulla Lampilan kylässä.
Kuvat Terttu Sopasen arkistosta.