tiistai 22. maaliskuuta 2016

Entisajan ruokia Puumalassa


Aune Reponen kertoi entisajan puumalalaisista ruuista. Jotta murrekin jäisi talteen, puhe on litteroitu sellaisenaan poistaen vain ylimääräisiä täytesanoja. Murre Miettulan-Rokansalon suunnalta:

Tuo Nurhose Alpo, miä kerra kysy häneltä, hää ol syntynä 1912 ja kuollu -86  .. nii miä Alpolta kysyn sitä että mitä teillä syötii, nii hää sano ett, nii ku talaveaikaa, nii se ol aina hyvi ussei perunalaatikko. Se tehtii, kato uunii laitettii, perunat viipaloitii, jos ol kalloo, nii siihe pantii kalloo kans, ja sitte, ainaki äit teki vehnäjauho-vessuurusta. Ja sitte ne silavaviipaleet piäle. Ja sit sipuliviipaleet, nii se ol yleine semmone ehkä.
 
 Ja sit se ol se lihakuppi uunissa ja perunoita.

Ja sitte rieska, sehä on Puumala perinne…, se tattarrieska tai ohraryynistä.

Maitokaalikeitto: Joka syksy ku saatii kualia, äit halus tehhä maitokualii. Kaalit vissii keitettii ja siihe laitettii maitoo. Se ol vähä nii ku kesäkeittotyylistä, mut se ol kaalista.

Tappaiskuali: Nii se ol se joka syksyne.  No se ol kaho ku lammas teurastettii, nii siitä lihasta keitettii niiku tavalline vettee kaali, lampaanlihhoo ja kaalia. Äit vielä käytti siinä vähä perunata ja kyllä siinä ehkä suatto olla vähä porkkanata niiko nykyjääki, ja sitte siihe pantii lampaanmaksoo, ja sitte sitä tehtii niitä makkaroita. 

Ne makkaratki tuli siihe keittoo ja ne makkarat tehtii sillee, että puhistettii ne suolet sillee että ne pestii puhtaaks kaltattii ja sit pantii solomuu piähä, ja siihe pantii suole sissää sitte , tuota, oliks se ruisjauhoa ja suoloo ja täytettii suolet sillä. Se ol vissii ruisjauhoki vähä keitettyä – oisko se ollu – koska sitte ku tehtii se makkara, nii sitte ne paistinpannulla ruskistettii ja sit pätkittii. Se oli mahottoma hyvvee sitte. Ne oli ne makkarat hyviä.

Uunjuusto: syötii sokerin ja maijonkaa, ehkä kanelia nykyjää. 

Sakkeerokka: No sakkeerokka, se ol hyvvee. –No kato nytte. No nykyjää on keksitty että pannaa herneet likkoo yön yli ja keitetää ne herneet kypsäks ja sitte se suurustettii, miä oletan, oisko se olna ruisjauholla, se ol nii ku puurova, mut se ol hirmu hyvvee. Ja maijon ja sokeri kaa sitä syötii. 

Hapanmämmi: Mutta sitte oli se hapanmämmi. Miäkii muistan ku pappo-vainoo kuol -49. Pappo-vainoo aina kysy että pittää tehä hapanmämmiä. Ja se tehtii taikinatiinuu, ruistaikinatiinuu. Miä muistan… täytyy sanova että miun on hirmu vaikee sanoa, mutta vettähä siihe pantii ja sit siihe tuota, tehtii siitä semmone taikina ja härkimellä sekotettii. 

Mämmi: Pannaa kattilaa vettä ja sitte kuumennettaa ei semmoseks liia kuumaks ja siihe riputellaa ruisjauhoja ja mämmimaltaita ja … s´ei soa kiehuva, ja pannaa hellanreunale että se imeltyy, nii ku perunalaatikko, imelletty perunalaatikko, samalla lisättii vähä jauhova ja sit se tuota, sehä viep monta tuntia, se soap imeltyä ja sitte sitä keitetää ja se on vielä hirvee pahhoo palamaa pohjaa.. ja sit ku se on keitetty, nii sit se vatkataa ja sitte pannaa uunii. 

Tehtiinkö veriruokia teurastuspäivänä?
–Voi veikkone, veripalttua. Tietysti verilettujakkii, mutta ku ol isot perreet, nii sehä veripalttu tuli helepommin. Taikina sama ku letuissa mutta lasketaa vua pellille. Sehä ol tuota paksua, nii uunissa. Olha se hyvä, puoluka kansa. Siihe pantii jauhoja, oisko olna ruisjauhoja, mutta siihe ruskistettii sianlihasilava. Ja missä ol vähä lihhooki vissii ja se ruskistettii pannulla ja pantii sit siihe veripaltu sissää. Ja pantiikoha siihe hiuka sipulia? On vähä miusta, miul on sellane kuva… 

Juoma?
Kaljaa tehtii. Isot perreet heinätekoaikaaki, nii pitihä sitä olla juomista.

Lempiruoka?
 Ehkä se ol marja-puolukkapuuro, siihe laitettii ruisjauhova. Ja vielä jos se ol marjamämmiä, joka tehtii uunissa.
Ja perunalaatikkoki on hyvvee, kalana vaikkapa matikka tai muikkuja.

Aune Reposen (synt. 1939) haastattelu 
 17.3.2016 Kirsti Lähdesmäki

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Palloinmäki



Moni muistaa, miten vielä 1990-luvullakin kantatie 62:lta osoitti tienviitta nykyiselle Vanhalle Puumalantielle ja viitassa luki Palloinmäki. Kukaan ei enää tiennyt, mikä ja missä on Palloinmäki. Niinpä viitta muutettiin osoittamaan Koskenselkään.

Palloinmäki sijaitsee Vanhan Puumalantien oikealla puolen kirkolta tultaessa. Vasemmalle jäävän Hiekkarannantien jälkeen heti seuraava tiehaara oikealle on Pallomäentie. Kun 1990-luvulla nimettiin ja numeroitiin joka ikinen tienpätkä, antoivat kunnanisät Palloinmäelle menevälle tielle nimen Pallomäki. 

Palloinmäellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä pallon kanssa. Nimitys on tullut siitä, että ennen yhteislaidunten aikaan Palloinmäen metsikössä pidettiin lampaita. Kun niitä sitten mentiin tapaamaan tai piti saada otetuksi kiinni, oli hakijalla mukanaan leipäpaloja. Lampaita kutsuttiin huudolla: ”Pikkopalloo, pikko pii, pikkopalloo, pikko pii!” 

Nämä lampaat eivät ole Palloinmäkeä lähelläkään. Kuva 1970-80-luvulta. (Aune Reposen arkistosta)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Laivamuisteloita Puumalasta


Kun Puumalassa ei ollut maanteitä, pitäjiltä tultiin laivalla kirkolle toimittamaan kauppa- ja pankkiasioita lauantaisin ja kirkkoon sunnuntaisin. Lauantaisin käytiin myös pappilassa ilmoittautumassa ripille. Monessa talossa kirkolla tarjottiin yösijaa laivoissa kulkeville. Peti tehtiin talon puolesta, mutta matkalaisilla oli omat eväät mukana pajukorissa. Saattoi siitä tulla taloonkin tuliaisia, niin että hyvinkin opittiin tietämään millaisia piirakoita mistäkin talosta tuli pitäjiltä. Nuoriso tuli usein jo lauantaina tansseihin, yöpyi kirkolla ja meni sunnuntaina kirkkoon. Majoitusperheessä ei voinut mennä nukkumaan ennen kuin laivat olivat saapuneet – jos vaikka tulisi yöpyjiä. Esimerkiksi Summasella oli iso sali, jossa pidettiin hautajaisiakin, kun ei vielä ollut seurakuntakotia tai muutakaan isompaa tilaa siihen tarkoitukseen.


Kun laivoja oli paljon kuten matkustajiakin, oli laivureilla varaa valita matkustajansa, esimerkiksi vain uskovaisia. Mutta niin oli matkustajillakin: laivat tunnettiin huudostaan, ja jos ei kuulunut oikeaa ääntä, mentiin piiloon lepikkoon, kunnes ”oma” laiva huusi laituria lähestyessään.
Papit saattoivat pitää pitkiä saarnoja tai kaksi saarnaa, joten joskus kirkonmenot venyivät. Kun oman laivan toinen huuto kuului, oli parasta poistua ripeästi vaikka kesken saarnan. Silloin ovet kolisivat; kolmannella kutsulla ei olisi enää ehtinyt kyytiin.
Laivalaituria kutsuttiin nimellä RYKI. Laituripaikat, rykipalstat olivat kylän yhteistä aluetta.

Ennen maantieliikenteen valtakautta Puumalassa toimi useita yksityisiä laivureita:
-Albin Kontisella oli Rannikko-niminen laiva, joka lähti Kukonharjusta, pysähtyi Pytärässä, Valtolassa Tuomaanniemessä ja Leukoissa matkalla kirkolle.
-Arvo Martikaisen laiva Serke ajoi kolme vuoroa viikossa linjalla Ankkoinsalo-kirkonkylä. Tilausajoa.

 -Matikaisen veljesten laiva Savo lähti Kiukuanniemestä kirkolle. Matikaisella oli pääasiallisesti kirkkotuuri sunnuntaisin, mutta myös tilausajoa. Savo-laivan omistivat aluksi Konstant Kietäväinen ja Juho Matikainen.
Kun Konstant Kietäväisen tytär Santra Kietäväinen meni naimisiin Emil Matikaisen kanssa, laiva siirtyi Emilille. He asuivat Närtesalossa, Viljakansaarella.  Vuonna 1954 Emilin ja Santran pojat Arvi, Timo ja Arvo Matikainen ostivat Savon isältään. Syksyllä 1954 veljekset myivät Savo-laivan Kymi-yhtiölle asuntolaivaksi. Noin viitisen vuotta sitten Savo on jälleen palannut Matikaisen sukuun. Nyt sen omistaa Arvin tytär Anna miehensä kanssa.

M/S Savo. Kuva Arvo Matikaisen arkistosta.
 


 -Hjalmar Martikainen Kaarteesta omisti Tuulikki-laivan. Se oli mukana myös Pekka ja Pätkä -elokuvan filmauksissa. Muut laivat: Kerttu, Saimaa, Sotka, Saimaa II (entinen nimi Matti), Sirkka (ostettu Erkki Suhoselta, Kostionniemi).



-Ilmari Markkasen Puumala-laivan kotisatama oli kirkolla. Laiva ei ollut säännöllisessä vuoroliikenteessä, vaan se suoritti pienempiä hinauksia ja tilauskyytejä.
-Arvid Salo ja hänen poikansa Kietävälästä omistivat Vieremä-nimisen laivan. Heidän laivansa Tähti liikennöi Puumala-Savonlinna -välillä, lisäksi mm. kirkkokyytejä. Myös Esa-laiva oli heidän omistuksessa. Kerrotaan, että Salon veljekset joskus tarpeen niin vaatiessa ajoivat kesken matkan maihin ja tappelivat.
-Eero Torniaisen Tähti II ajoi mm. Lintusalosta. Laiva liikennöi säännöllisesti Mikkeli-Puumala-Lappeenranta-väliä. Kirkkokyyti Lintusalosta sunnuntaisin.
Vuonna 1936 kun Tähti-laiva haaksirikkoutui, ui järvessä pikkutyttöjen riemuksi rinkeleitä!

 -Mikkeli-laiva ajoi vuoroa Mikkeli-Puumala-Savonlinna. Laiva ”hurnahti” eli upposi 1960-luvulla.
- Lenni Montosella oli Saimaa III. Se liikennöi Lappeenranta-Puumala-välillä. Laivan palveluihin kuului matkan ohella tarjoilu. Sitä hoiti laivurin emäntä. Tarjolla oli myös viinaksia, niin että joskus joillakin matkustajilla saattoi olla vaikeuksia laivasta poistumisessa. Muut laivat: Sääski ja Onkivesi.
Toivo Kyhyräinen Luukkolasta ajoi Lokki-laivalla kolme kertaa viikossa Luukkola-Niinisaari-kirkonkylä väliä. 

-Aatu Reposen laiva Onnenoksa paloi Hätinniemessä. Se on pohjassa vieläkin. 
-Sahanlahden Koposella oli siipirataslaiva Siivekäs, ostettu luotsilaitokselta, nimi Kallavesi, muutettu lotjaksi. Papageno-laiva, myöh. Jyske, myyty Enso Gutzeitille, nimeksi tuli Väinö. Koposella oli myös purjelotja, jolla on kuljetettu puutavaraa.

-Viljam ja Alpo Luukkosen laiva oli Unto.
-Pekka Smolander ja Korjander omistivat laivan Teko.
-Kainulainen: Söder.
-Otto Mononen laiva oli Urho.
A. Raunio: Martha
-Seurakunnallakin oli oma laiva nimeltään Seura, jota ajoi Einar (Lotina) Härkönen. Kipparin lisänimi juonsi sota-ajoilta: hän kehui olleensa oikein lotinamestari, kun osasi tehdä niin hyvän lotinan eli läskisoosin. Tämä laiva kuitenkin kuljetti myös lääkäriä ja terveyssisarta eri kouluille oppilaita tarkastamaan. Mahtoivatko samalla hoitaa koko kylän/saaren?
-Savonlinna ja Imatra II  ajoivat vuoroliikennettä välillä Lappeenranta-Puumala-Savonlinna.
-Kasper Soikkanen ajoi maitoja kirkolle meijeriin.
-Nikolai Rajantolan Lea-laivalla toimi Suomen ensimmäinen naiskippari Iiris Rajantola, yksi laivurin tyttäristä.

-Kaipiainen ja Saastamoinen omistivat laivat Tellervo, Impi, Matador, Murto
-Taalikaisen moottorialus oli Leena, N. Hulkkonen omisti Wellamon.
Tavararahtia saapui esimerkiksi osuuskaupan laituriin öiseen aikaan.
1960- ja -70-luvuilla Lauri ”Lassi” Rytkölä kuljetti taksiveneellään tarpeen mukaan esimerkiksi nuorisoa Pistohiekan lavalle tansseihin. Rytkölän jälkeen taksiveneajoa hoitivat Pauli ja perhe Kainulainen.

Yksityisten pienempien alusten lisäksi oli tietysti isot linjalaivat, jotka saapuivat Puumalan satamaan kello kolmeksi iltapäivällä Lappeenrannasta, Mikkelistä, ja Savonlinnasta. Laivojen passaaminen satamassa oli yleinen huvi ainakin 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussakin.

Muistelot:

Puumalan kirkonkylän Martat 11.2.2010 Ystäväpirtillä. 
Muisteloita täydennetty tiedoilla, jotka merkitty muistiin Wennolla pidetyssä perinneseminaarissa 14.9.1991. 
Saimaa II- ja Tuulikki-laiva: Rokansalon perinnealbumeista.

Puunkuljetusta Saimaalla Puumalassa 22.6.2012

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tokaisuja Puumalasta

Heiluta pölöhöä tai härnää hullua. Kollaukse saat kummaltakkii.
(pölöhö/pölhö = pökkelö = pitkä laiha kanto. Jos heilutat sitä, ylhäältä tipahtaa pätkä ja kollauttaa (=kolauttaa).

Kopra kuollutta jäi.
(Näin sanottiin, kun lapsi kuoli aivan pienenä ja toinen lapsi syntyi hyvin pian kuolleen lapsen jälkeen.)

Paremp se on tyttökii tyhjää kättee.
(Poika oli toivotumpi ensimmäiseksi lapseksi, mutta tyttökin oli parempi kuin tyhjät kädet ja tyhjä syli.)
*****
Haukkumanimiä:
Puumalan tervaperseet on puumalalaisista naapurikuntien puolella käytetty nimitys. Sitä ei tietenkään ole voinut sanoa puumalalaisille noin vain päin naamaa, ei ainakaan kaljabaarissa.

Nimitykset Terva-Puumala ja tervapuumalalaiset hyväksytään vielä nykyäänkin. Kertoja oletti niiden juontuvan siitä, että Puumalassa on varsinkin 1600- ja 1700-luvuilla poltettu paljon tervaa. Sitä on kuljetettu Lappeenrannan ja Viipurin kautta suuren maailman laivanrakennuskeskuksiin.

Sulkavan kissannussijat oli nimitys, jolla Puumalan raikulipojat ovat ilahduttaneet naapureitaan sulkavalaisia.
(Yllä olevat kerännyt Erkki Nurminen)
*****
Sanonta ulkomaille Utulaan:
Puumalasta ja muualtakin Imatran lähiseuduilta on lähdetty Ruokolahden kunnassa sijaitsevalle kylälle ulkomaille Utulaan. Sanonta on peräisin vuosisatojen takaa, ajalta jolloin Venäjän ja Ruotsi-Suomen valtakunnan raja kulki Kysmälänlahtea pitkin. Lahden toiselta puolelta, Kekäleenmäeltä katsottuna Utula oli ulkomaata. Sanonta elää edelleen ja kylätoimikunta myy Utula-passeja - koskaan ei tiedä, milloin passintarkastaja yllättää. 
(Muilla paikkakunnilla on menty "ulkomaille" jollekin muulle paikkakunnalle, joka jostain syystä on tuntunut ulkomailta.


torstai 17. maaliskuuta 2016

Maatalousnäyttelystä

Puumalan maatalousnäyttely 27.-28.7.1963. Kehruukilpailu. Kehrääjistä toinen vasemmalta Alma Kiljunen.
Lienevätkö etualalla olevat isot kukkamaljakot AIV-rehupulloja? Itsellämme ainakin on ollut sellainen lampunjalkana, mutta se on hävitetty muuttojen yhteydessä.

Kuvassa myös kunnan vaakuna, jonka sisäasianinministeriö vahvisti käyttöön samana vuonna, 18. huhtikuuta 1963.

Anu Reposen arkisto

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kuultuja tarinoita



Eräs mies meni ostamaan Tatun kioskilta limsaa ja kysyi: Olisiko pullo Greippiä? – Tatu vastasi: No ei nyt satu olemaan, käviskö tämä Rape palma?
***
Helsinkiläinen turisti meni ostamaan Puumalassa limsaa. Myyjä pahoitteli laatujen vähyyttä: Nyt ei oo ku punasta jaffoo, raperuittii ja mustaa kolloo!
***


Malmin Usi kulki tiellä, ja kun tuli vastaan joku nainen, Usi kumarsi syvään, pää melkein maahan asti, kdet levällään, ja sanoi: Hyvää päivää kaunis nainen! Tai: Hyvää päivää armollinen rouva!
Usi saattoi maata laiturilla selällään, ja kun joku tuli lähelle, kierähti siitä äkkiä veteen. Veden alla hän ui laiturin alle ja turistit säikähtivät perin pohjin, kun luulivat Usin hukkuneen ja alkoivat etsiä apua.

***
1990-luvulla, kun tietokoneet olivat vasta tulollaan, ja kaikki eivät sellaisista vielä mitään tienneet, kaksi vanhemmanpuoleista maalaisukkoa huomasi myymäläauton hyllyssä kyltin: hiirimattoja. Miehet ottivat maton, tarkastelivat ja kääntelivät. Toinen tökki kättään kovasti maton pintaan ja tokaisi: ”Ei ne kyllä takuulla tähän tartu!” 

Näitä myymälä autoja muuten sanottiin pulttiautoiksi, sillä niissä oli myynnissä kaikenlaista pikkutavaraa, aika paljon rautakaupassa myytävää pulttia ja mutteria. Näitä alkoi poiketa Puumalaan sen jälkeen kun paikkakunnan omat rautakaupat ja muut erikoismyymälät oli melkein järjestään lopetettu. Vielä ainakin 2000-luvun alkupuolella näitä autoja seisoi Hollituvan takapihalla.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Parannusloitsu Puumalasta

Kiviä kivistäkköö
kannonjuurta kaevakoo
mutt´ei meijän Matin piätä.
Mänköö tauvit taivaasee
puskut Puumalan hiekkaan
pois meijän Matin piästä.

Muisteli Terttu Kiljunen