KOTITARVERUNOILIJOITA

Oritsalolainen Janne Turunen runoili

- sosiaalihuollosta:             Sille se valtio palakan maksaa,

                                            jolla on paljon lapsia.

                                            Antaa vuatetta, antaa leipee,

                                            antaa köyhiin kapsia.

- lentokoneista:                  Lentokonneet ne ilimassa liitää,

                                            ukot ne luukusta kuikaeloo.

                                            Kartta eessä ja kompassi käessä,

                                            sen mukkaa ne sielä lentelöö.

Muuan ukko M. runoili availlessaan ovia tuttuja etsiessään:

                                            Assuuko tiälä ketä, vae vanha setä?

kun ovesta kurkisti vanhempi nainen, ukko jatkoi:

                                                                        

                                            Pittää tuketa lämmä, tiällä assuu vanha ämmä.

KUJEITA / Usko Malm ("Usi")

Kapteenina:

Satamaan oli rantautunut (tuntematon) risteilyalus. Ruskeaksi päivettynyt Usi kuljeskeli tapansa mukaan satamassa yllään tällä kertaa tumma puku ja markkinoilta ostettu kipparilakki.

Laivan emäntä huomasi "kapteenin" ja kutsui tämän syömään laivan salonkiin.

Ruoka maistui, samoin tarjottu olut. Kun Usi availi kolmatta olutpulloa, emäntä ryhtyi ihmettelemään "kapteenin" janoisuutta, johon tämä vastasi: "Olen siirtänyt vastuuni toiselle."

Hyvin syötyään ja juotuaan Usi kiitteli emäntää kädestä pitäen ja sanoi: "En ehkä ole se henkilö, joksi minua luulitte."

Jälkikäteen Usi pohti kovasti, kukahan tässä narrasi ja ketä....!?

Laiturilta putoaminen:

Usi makaili lämpimänä kesäpäivänä satamassa törmäysparrun päällä. Kun laiva saapui satamaan Usi oli putoavinaan veteen ja alkoi kellua virran mukana. Rannalla olijat hälyttivät apua ja  poliisiauto saapui paikalle. Huomattuaan poliisiauton Usi ui Kitulanniemen puolelle karkuun.

Joulukuusen osto:

Usi tuli kerran ennen joulu tiellä vastaan. Hän oli ostanut joulukuusen, mutta ei suinkaan kantanut sitä kotiinsa, vaan veti sitä latvasta perässään.

SANONTOJA

-Näenhän se on meillä, miten lie Ruokolahela.

-Anttolalaeset on paskahousuja, sulukavalaeset suven nussijoita ja puumalalaeset on tervaperseitä.

-Just just sano Juvan Kust ku ajo risukarhulla Mikkelii.

-Sit on kuumetta, ku koivuhalosta männöö tuohi käppyrään, sano entinen ukko ku halakoa piteli.

Muistiin merkinnyt Raakel Paajanen

Suursuon sammaltehdas

Puumalan Suursuolla on ollut sammaltehdas. Tehtaasta ei ole nykyään jäljellä enää muuta kuin osa kuvassa näkyvästä rakennuksesta sekä siellä täällä sammaleen kuivatustelineitä. Tässä tehtaan historiaa:

Suursuon sammaltehdasta alettiin puuhata 1900-luvun alussa Puumalan Luukkolaan. Tehtaan avulla haluttiin tuottaa Luukkolassa sijaitsevasta Suurestasuosta sammalta kotieläinten kuivikkeiksi ja tiivistettä rakennusten tilkkeiksi.

Tehtaan perustamista varten perustettiin Suur-Suon Osuuskunta vuonna 1925.

Ensimmäinen kokous pidettiin 5. helmikuuta 1925 Puumalan Sorniemessä. Puheenjohtajana toimi kunnan tilanhoitaja Juho Miikkulainen ja sihteerinä talollinen Kasper Soikkanen.

Kokouksessa keskusteltiin Suurensuon ostosta. ”Myyjiksi ilmoittautuikin talolliset Pekka Kaipainen, Juho ym. Jukaraiset ja Nestor Jukarainen.”

Vielä ensimmäisessä kokouksessa osuuskuntaan ei ilmoittautunut riittävästi jäseniä. Seuraava kokous oli 15. helmikuuta, ja siellä päätettiin, että osuuskunta perustetaan. Perustava kokous päätettiin pitää 8. maaliskuuta 1925.

Väliaikaiseen hallitukseen, jonka tehtävänä oli päättää suon ostosta, valittiin talollinen Kasper Soikkanen puheenjohtajaksi, Kustaa Valkiainen ja Otto Reponen varalle sekä liikemies Juho Siiskonen ja pankinjohtaja Alex Kaipainen.

Perustava kokous maaliskuussa

Jo 1. maaliskuuta väliaikainen hallitus oli ostanut Pekka Kaipaiselta suoalueen. Sen suosaarista päätettiin kiireellisesti hakkauttaa puita myyntiä varten. Kiire oli, koska kevät oli jo alkanut ja kelirikko oli tulossa.

Osuuskunta osti suoaluetta ja metsämaata yhteensä 114,8 hehtaaria.

Perustava kokous pidettiin 8.3. kirkonkylän kansakoululla, samassa koulussa, joka saneerattiin vuonna 2008. Kokoukseen osallistui 19 osuuskunnan jäseniksi kirjoittautunutta maanviljelijää.

Kokous hyväksyi osuuskunnan säännöt ja valitsi viisijäsenisen hallituksen: kolmeksi kalenterivuodeksi talollisen Kasper Soikkasen, Otto Reposen, Kustaa Valkiaisen, Juho Siiskosen ja Alex Kaipiaisen. Varalle valittiin Juho Jukarainen ja Lauri H. Unhola.

Toimitusjohtajaksi valittiin Otto Reponen.

Toukokuussa tilattiin koneet ja tarvikkeet 

Nopeasti etenivät asiat, kun 3. toukokuuta hallitus tilasi Hankkijalta

•    voimakoneeksi 10 hevosvoiman BMW-raakaöljymoottorin hintaan 13 700 mk,
•    turvepehkun repijän, jonka rummun mitta oli 370 – 400 mm, hintaan 4 000 mk,
•    turvepehkun puristajan (1000 x 950 x 500 mm) vintturilla hintaan 18 000 mk,
•  paalirimojen halkaisusahan ym. laitteita hintaan 3 250 mk,
•  kaksi sahanterää, á 260 mk,
•  kaikki koneistoon tarvittavat voimansiirtolaitteet sekä
•  haasiatarpeiksi 200 kg rautalankaa.

 Työllisti parhaimmillaan noin 25 työntekijää

Turvepehkutehtaan rakentaminen annettiin halvimman tarjouksen tehneelle 15. 6. pidetyssä huutokaupassa. Rakentaja oli H. Luukkainen.

Sammalennosto ja paalinvalmistus työllistivät kausiluontoisesti parhaimmillaan yhteensä noin 25 sammalennostajaa, sammalenkantajaa, sammalen syöttäjän tehtaalla, paalintekijöitä, sammalenkärrääjiä ja koneenkäyttäjän.

Parhaimpina vuosina sammalpaaleja tehtiin 4 341 ja myytiin 3 535 kappaletta. Vilkkaimpia vuosia olivat ensimmäiset vuodet ja toiminta oli 1950-luvulle samankaltaista.

Tästä eteenpäin toiminta hiipui ja vuonna 1960 vuokrattiin tehdas ja 40 hehtaaria suoaluetta Kalle Kuosmalle sammalennostoa ja paalinvalmistusta varten. Kuosman paalinvalmistus loppui vuokraajan kuolemaan vuonna 1973.

Rautatie toi turvetta suolta

Suolla näkyy yhä alueita, joilta on nostettu turvetta. Turve kuivattiin haasioilla, joista vielä voi nähdä vähäisiä jäänteitä. Kuivatut turpeet tuotiin rautatietä pitkin vaunulla suolta tehtaalle siellä olevaan varastoon.

Rautatie purettiin 1980-luvun lopulla. Varastosta sammalet syötettiin repijään, josta irtosammal kuljetinta pitkin meni paalikammioon, jossa paali puristui ja sen sivuille tuli rimat, jotka rautalangoilla sidottiin siinä vaiheessa, kun paali oli puristuneena paalikammiossa.

Osuuskunnan jäsenet nostivat turvetta irtosammalena sitä varten ojitetulta alueelta vuodesta 1968 muutaman vuoden.

Suo ojitettiin osittain 1967. Samana vuonna suo tutkittiin ja turpeen todettiin olevan kuivike- ja kasvuturvetta. Suunnitelmia oli turpeennoston tehostamiseksi, mutta ne jäivät toteuttamatta.

Soidensuojeluohjelma päätti toiminnan lopullisesti

Suursuo tuli soidensuojeluohjelmaan 1982. Se päätti lopullisesti suon turpeennoston laajentamisen. Suoalue ja metsämaata 87,21 hehtaaria vaihdettiin Metsähallituksen kanssa vuonna 1999 metsämaahan.  Nykyisin osuuskunta omistaa 28,5 hehtaaria metsämaata ja vanhan urheilukentän.

Ennen vaihtoa arvioitiin, että turpeesta olisi energiaturvetta 9 100 aumakuutiometriä hehtaarissa, yhteensä 625 170 am3, ja ympäristöturvetta 3 150 am3 hehtaarissa, yhteensä 216 405 am3. Molempia yhteensä olisi siten ollut 841 575 am3.

Suur-Suon osuuskunnan lisäksi valtio lunasti yksityisiltä maanomistajilta noin 20 hehtaarin suoalueet Suureltasuolta.

Tiedot on kirjannut Olavi Kietäväinen, Luukkola

Julkaistu Puumalan Veskansan kylien sivustolla

Riihipuintia

Ennen puimakoneitten tuloa vilja leikattiin käsin, usein talkoilla. Ruis leikattiin tavallisesti sirpillä, ohra ja vehnä viikatteella. Viikatteella kaadettu vilja pantiin seipäille kuivumaan heinän tapaan. 

Koska ruis on pitkää, se sidottiin lyhteiksi.

Lyhteet nostettiin pystyyn kuhilaiksi.

Ahoksen puintia riutalla hakaten.

Pellolla kuivanut vilja ajettiin riiheen ja ahdettiin parsille. Sisäänlämpiävä riihi lämmitettiin, mikä antoi savut sisälle. Näin bakteerit kuolivat ja viljaan tuli miellyttävä savun haju ja maku.
Kun vilja oli tarpeeksi kuivaa, että jyvät hyvin irtoavat korsista, ahos (=ahdos) vedettiin parsilta maahan ja sitä hakattiin riutalla (=varsta), jolloin jyvät irtosivat.

Vaikka puimakoneet ja leikkuupuimurit olivat jo arkipäivää, moni halusi puida varsinkin rukiin silti riihessä nimenomaan  miedon savunmaun takia. Uudesta viljasta keitettiin jauhatuksen jälkeen uutispuuroa.

Ensimmäinen kuva Rokansalon perinnealbumit, 1940.
Muut kuvat: Marja Kiljunen, 1970-luvulta.

Puumalalaisilta kuultuja murresanoja

huone = aitta, kesällä nukuttiin huoneessa. (Huone merkityksessä aitta tai mökki on suomen

kielessä vielä yleiskielisessäkin käytössä joissain tapauksissa, vrt. esim. kasvihuone, ruumishuone).

kalastiko? = saitko kaloja?

kasa= leivän kanta, siis viimeinen pala

kuunpaiste = kuutamo

liijus= tuhkat uunista vedettiin liijukseen

liitta = hella

liittapuut = hellapuut, hellakalikat

lämmä = lämmin

matto = katto: Talo oli niin laho, että tuvan matto putos lattialle.

niinikkään, näinikkään = sillä tavalla, tällä tavalla

sopainen = esim. kantapala

veson = vesuri, esim: otin vesomen mukaani.

viitake = viikate

Uudempia sanontoja

 Jokin erikoinen tapahtuma tai huvittava tilanne saa aikaan "lentäviä lauseita", jotka voivat jäädä elämään pitkäänkin. Useimmiten niin pitkään, että kukaan ei enää tiedä, mistä sanonta on syntynyt tai niin, että ei enää tiedetä sanonnan merkitystäkään. Sanonnalle voi syntyä aikojen kuluessa erilaisia versioitakin. Tässä joitain uudempia sanontoja, joiden synnyn saattaa vielä joku tietääkin, mutta henkilöt, joihin ne viittaavat, ovat jo manan majoilla.                                                                                                                                 

1.      Hyvösen Manta syötti lapsille salaa tomaattia ja sanoi: hokeltakkee, hokeltakkee!

2.      Ja tuota tehään, sano Riikka Tiusanen. (Jos pyysi jatkamaan työtänsä ja näytti sitä).

3.      Kiroilemisen syntiä tulloo ite kultakin, mutta kun minä kiroilen niin se tulloo oikein latusiaan.

4.      Kivestää ku Puumalan miestä seitsemän vuotta kuoleman jälkeen.

5.      Käy ristraati ku Puumalan hautausmaas.

6.      Miettulassa poltettiin pienen lapsen peppu, Ameriikassa keksittiin uuvenlainen temppu.

7.      Niin on mukuraista ku Lajun Rietan pieru. (Näin sanottiin, kun käveltiin epätasaista tietä)

8.      Ovet käy ku Kirveessä.

9.      Ristikkäistä ku Tiina-vaenoon elämä.

10.   Se tehhään eikä petetä, sano Mari Kärkkäinen.

11.   Siin on lämpsät ja huikut ku Olli Sipisen nenässä. (Sanottiin, jos satuttiin näkemään eriskummallinen vaatekappale).

12.   Siintä on oksat pois ku Kuuttilan poikien karhista. (Hevonen oli kesken risukarhella-ajon pillastunut ja juossut niin, että oksat vain irtoilivat karhesta).

13.   Siitä on oksat pois ku Kuuttilan poikien joulukuusesta. (Sanonta muuttunut ehkä siksi, että vertaus joulukuuseen on tutumpi kuin risukarhi).

14.   Sinulla ei ole siihen nokan koputusta.

Kerännyt Erkki Nurminen 1983

                         

Liittokiven balladi 2

Aiemmin julkaisemani Liittokiven balladin lisäksi on olemassa myös toinen balladi, jota on laulettu ainakin Lintusalossa Nestorin rannassa Nestori sata vuotta -tapahtumassa vuonna 2012. Tämä balladi on julkaistu eteläkarjalaisen Kuivasen saaren historiikissa.

Sanat Jouni Jäkälä

Sävel Risto Rahikainen

Sovitus Eino Aapro

1.      Kummastelet Saimaanselän suurta järkälettä. Loitolla on rannat, vierustoilla syvää vettä. Vaikka valan merkit peittää pinta jäkäläinen kertoo tarun dramaattisen kansa täkäläinen. Me heimoista tiedämme syntyneen maan,  ja Saimaa on Savosta tie Karjalaan. Kun kiistojen tiedettiin kärjistyneen ei kuljettu poikki – ei kenenkään veen. 2.      Hankiaikaan ilvespedon jälkeen Puumalasta nuorukainen hiihti. Luopui takaa-ajannasta. Tuiskun vuoksi eksyneenä liikkua on riski, kutsumatta Kuivasessa poikaan pelko iski. Kun itsekseen koillista kysellessään, sai viittauksen viehkeän palmikkopään. Ei säikkynyt joustakaan neitokainen vaan tarjoutui oppaaksi muukalaisen. 3.      Liittokiven luokse saattoi tyttö poikaa suksin,  heimovihaa tuntematta – puhtain tarkoituksin. Suudeltiin niin ujosti ja heilautettiin kättä täällä kohdattaisiin sitten toinen seitsemättä. He kumpikin pelkäsi tietäen sen, voi synnistä seurata ruoskiminen, vaan kaipaus suuri, kuin järkäle tuo, sai neitosen soutamaan rakkaansa luo.

4.      Sammaleessa suojaisessa nuokkuu suolaheinää, kesäöisen laineen hyväillessä kiven seinää. Yöllä Luojan avaruutta, rakkautta rauhaa, aamun säteet koillisesta kirjoo pilvinauhaa. He huomaavat venheiden irtautuneen ja kauaksi aaltojen kuljettaneen. On tuulien viemää myös onnellisuus jää pelko ja sen tuoma toivottomuus. 5.      Vuorokaudet vaihtuu, kahden vankila on luoto, kallioiseen seinään piirtyy sydämen muoto, nimet, rauha, rakkaus ja savonjousen nuoli, nuoret löytäneestä taisi tulla mielipuoli. Voi läänitkin marssittaa historiaan, vaan liittoa nuorten ei murreta vaan. Sen vahvasti viestittää tuo nähtävyys, on Saimaalla rauha ja myös ystävyys.