Puumalassa sattunutta

Tarkastaja koululla

Harmaalan koulupiiriin tuli tarkastaja ja kertoili, että koulu pian loppuu kylältä, koska oppilasmäärät laskevat. Isännät silmäilivät emäntiä ja heittelivät: ”Se on emäntien ruvettava  lapsentekkoon”.

Eräs vakaa Keski-Pohjanmaalta taloon naitu emäntä kuunteli, keskeytti lopulta vakaasti silmäten isäntiä: ”Voi sentään, oomma voimattomat!”

Hiljaiseksi meni koko porukka. Taisi tulla totuus.

(Muistiin merkinnyt Aino Keijonen)

Rooman-matkalainen

Oli kansalaisopiston matka Roomaan, ehkä joskus 1970-luvulla. Mukana oli myös eräs sekatyömies, vanhapoika Ryhälästä, ei enää mikään nuorukainen. Hän oli ottanut ruskeaan nahkasalkkuun evääksi suolamuikkuja ja ruisleivän, mukana salkussa oli myös yksi vaihtopaita ja sadetakki. Matkalla mies oli ottanut lentokoneesta mukaansa voinapin ja laittanut sen rintataskuunsa. Se suli tietysti kuumassa kaupungissa ja levisi läiskäksi rintamukseen. Vasta viikon puolivälissä hän vaihtoi puhtaan paidan. 

Heti ensimmäisenä aamuna, kun muut vielä nukkuivat, mies tuli jo sadetakki päällä ja sandaalit jalassa kaupungilta ja julisti: ”Ostin tulitikkuja ja suolaa! Nyt olen asettunut taloksi”. Hänen kämpässään muut miehet kulkivat mielellään, sillä hänellä oli niitä muikkuja ja ruisleipää. Yhtenä aamuna hän sitten ilmoitti: ”Oltiin loppasuita, syötiin ne kaikki, nyt ei oo enää!”

Mies oli elementissään yökerhossa. Hän meni rohkeasti tummaihoisten nuorten naisten pöytään ja heidän kanssaan tanssimaan diskomusan tahtiin. Ja kaikilla näytti olevan kovin lystiä.

Mutta herrasmies on aina herrasmies! Kun lähdettiin takaisin Suomeen, mies ojensi oppaalle kiitokseksi ostamansa laukun. Kukaan muu ei antanut mitään.

(Riitta Pellavan kertomaa)

Murresanoja

 ahos = ahdos (viljan puinnissa riihessä)

kahveli = haarukka

keträs = nilkka

lipsuta = lihdata: pellavat lipsutaan loukuttamisen jälkeen

matressi = patja

riutta = varsta (viljan puinnissa riihessä)

tukkitooki = tukkilautta

tulla latusiaan = tulla suoraan, kunnolla, oikein (Ku miä kirroilen nii se tulloo latusiaan).

Pellavankäsittelyä

Pellava nyhdettiin maasta  irti juurineen, yleensä käsin ja talkoilla.

Sitten se sidottiin lyhteiksi.

Lyhteistä irrotettiin siemenkodat vetelemällä lyhteen päitä rohdinraudan piikkien läpi.

Lyhteet laitettiin likoamaan järveen pariksi viikoksi.

 Sen jälkeen ne kuivattiin.

Kuivat pellavat loukutettiin, minkä tarkoitus oli rikkoa pellavan varren puumainen osa.

 Loukutuksen jälkeen pellavat lihdataan/lipsutaan. Se on vähän samannäköistä kuin loukuttaminen, mutta pellavia ei hakata, vaan vedetään metallisia teriä vasten. Oikealla Anja loukuttaa, vasemmalla Kerttu lipsuaa.

Milja lipsuaa. Tarkoitus tässäkin sama kuin loukutuksessa: erotella puumaisia osia kuidusta.

Vidin

 Päistäreitä eli puumaisia osia voitiin irrottaa lihtaamisen lisäksi tai sen sijaan myös vitimellä kaapimalla. Vidin oli iso puusta tehty puukon näköinen esine. Kuvassa Eila Luukkosen tekemä vittin (vidin), joka on tuolin istuinosan kokoinen.

Tämän jälkeen käsittelyssä on vielä yksi vaihe, häkilöinti, minkä tarkoitus on erotella hienommat (aivina) ja karkeammat (rohdinpellava) kuidut toisistaan. Häkilöinti on ns. kampaamista.
Roskien harjauksen jälkeen voidaan alkaa kehrätä lankaa.

Kuvat 1, 2 ja 4: Marja Kiljusen arkisto
Muut kuvat: Eila Luukkosen arkisto
Kuvat 1980-1990-luvulta.

Vetää kuin Puumalan hautausmaalla

Vielä löytyi Puumalassa kerättyjä sanontoja. Näistä useat ovat tunnettuja kautta maan.
 

1.     Aamun virkku talon pitää.  Aamun torkku talon hävittää.

2.     Ahneella on paskanen loppu.

3.     Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin.

4.     Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

5.     Ei miestä verratonta. Eikä härkää hännätöntä.

6.     Ei oppi ojaan kaada.

7.     Ei pyhätyö arkena avita.

8.     Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois ajjaa/ hiipottaa.

9.     Härkäviikot ja reikäleivät.

10.  Joulu tulla jollittaa, makkarat kakkarat kainalossa.

11.  Kenen kenkä kapsaa, sen suu napsaa.

12.  Kesä keikkuen tulevi.

13.  Kuinkas se nukutti tällä kohtaa taevasta? (Sanottiin vieraalle)

14.  Kuka kuuseen kurkottaa, se katajahan kapsahtaa.

15.  Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.

16.  Kun laittaa toiskerrat ikkunaan, on kuin laittas pellit kii.

17.  Kun nuorena nukkuu, on kuin laittais rahaa pankkiin.

18.  Kyllä Luoja uhmoovat uuvuttaa.

19.  Kyllä sai poika munaparile hyvän hinnan.

20.  Lämmöt men harakoille.

21.  Maassa maan tavalla, tai maasta pois.

22.  Mikä hätä sinulla on, kun on koti ja Jumala taivaassa. (Elsa Heporaudan sanonta oppilailleen).

23.  Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

24.  Nyt alako härkäviikot.

25.  Nyt lähetään Saemaalle.

26.  Onni yksillä, kesä kaikilla.

27.  Paistaa se aurinko risukasaankin.

28.  Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

29.  Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.

30.  Rohkea rokan syö. Kaino ei saa kaaliakaan.

31.  Sellasta on elomme täällä, kun on paitamme pöksyn päällä.

Kun kuolema meidät noutaa, niin paitakin pöksyyn joutaa.

32.  Suo siellä, vetelä täällä.

33.  Suojele tapasi, niin tapasi suojelee sinua. (Papin äidin neuvo).

34.  Tapaninpäivänä päivä on kukonaskeleen pitempi.

35.  Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.

36.  Vakka ja kans´ ja lopsaus päälle.

37.  Vetää kuin Puumalan hautausmaalla. / Läpiveto kuin Puumalan hautausmaalla. (Kolme porttia!).

38.  Vähästä on lapsen mieli paha, ja vähästä se on hyvä.

 Kerännyt Kirkonkylän Martat

Sieltä täältä kuultua

- Hurmoksessa ku Narisen kissa. (Sanottiin erittäin innostuneesta ihmisestä. Ilmeisesti sanonta tullut siitä, että kissa on ollut tosi innoissaan hyvän hiirisaaliin saatuaan). 

- Työ alussa, työ lopussa, keskeltäe tuhmakii tupittaa.

****

Ennen vanhaan ei tansseja ja muita tilaisuuksia nuorille ollut ylen määrin tarjolla. Jos joskus olisi ollut tiedossa vaikkapa tanssit ja vanhemmat vielä kielsivät sinne menemästä, saatettiin sanoa turhautuneena:

-Ku ei missää mittää millonkaa. Jos jossai jottai jollonnii. Nii aina vua.