Kansanparantaja Olga Scheele (1898-1981) oli aikansa tunnetuimpia henkilöitä Hauklapissa ja hänen taitonsa tunnettiin myös Puumalassa. Olgasta kehittyi 1960-1970 -luvuilla tunnettu verenseisauttaja, jolta pyydettiin apua ympäri maata. Hän sai parannustaidot isältään Aatami Valtoselta.
Olgan opin tuntemaan nuorena miniänä ollessani. Hän oli aina joskus meillä ja muissakin kylän taloissa yötä. Siihen aikaan eivät olleet pitkät housut naisilla kovin yleisessä käytössä ja naiset käyttivät pitkää alushametta päällyshameen päällä. Olga oli ratkaissut alushousuongelman tekemällä hakaneuloilla housut alushameesta. Kätevää vai mitä?![]()
Tyttäreni kertoivat silmät pyöreinä millaiset housut tädillä olivat saunareissulla.
Olga paransi verenvuoto- ja migreenipotilaita. Hän hoiti verenvuototautia, lieviä halvauksia, säärihaavoja ja veritulppia. Olga paransi useimmiten puhelimen välityksellä tai kävi myös parannettavan kotona. Yhdellä yökyläreissulla talon nuori miniä valitteli päätautiaan ja sormeen hänen oli tullut vuotava haava. Apuhan oli lähellä ja Olga rupesi parannustöihin. Hän itse meni eteiseen ja potilas jäi tupaan. Eteisestä kuului loitsun muminaa. Olisiko ollut parannettava vähän epäuskoinen, kun se taika ei kyllä ollut tehonnut. Eikös sitä sanota, että uskomus parantumiseen on paras lääke.
Taikausko sävytti Olgan elämää, hän liikkui kylällä ja teki kotitöitä iltamyöhään ja öisin. Yöliikkuminen synnytti huhuja, mutta Olgan nähtiin ja tiedettiin vierailleen kylän navetoissa etenkin joulun ja pääsiäisen aikoihin. Hän keritsi lampaiden päitä sekä keräsi hevosen harja- ja häntäjouhia. Villoja ja jouhia tarvittiin muissa taioissa.
Olga Scheeleä pidetiin myös yliluonnollisena ihmisenä, hänet on nähty kahtena Olgana eri paikoissa yhtä aikaa. Kesällä 1977 nähtiin Olgan istuvan kotirannassaan veneessä ja toisen pesevän mattoja laiturillaan. Vastarannan mökkiläiset lähtivät soutamaan kohti Olgan rantaa, kun noin 50 metrin päässä veneessä istunut Olga katosi.
Olgalla oli kaksoisolento marjassa ja viljanleikkuussa ja hänen kerrotaan olleen kovan työihmisen maineessa. Liekö maine perustunut apulaisiin.
Olgasta kerrotaan tapausta, joka muistuttaa Kuikka-Koposen silmänkääntotempuja. Olgalle tuli vieraita. Miehellä oli ase taskussa, jota Olga ei voinut nähdä. Ulko-ovella Olga käski miestä laittamaan aseen kiven päälle, sillä sitä ei saanut tuoda tupaan. Kun vieraat lähtivät, Olga kehotti miestä ottamaan aseen kiven päältä, mutta kivi oli tyhjä. Kului vähän aikaa, kun Olga kehotti toisen kerran ottamaan aseen ja siinä se oli kiven päällä.
Alkoholin käyttö oli Olgan tavoista huomiota herättävin. Konjakki oli hänen ainoa lääkkeensä. Päiväannoksena oli ryyppy aamuin ja illoin kuuman veden ja sokerin kanssa. Sekoitus juotiin teevadilta.
Konjakkipullo kulki mukana kyläreissuilla. Olga ei ottanut, jos hänel1e tarjottiin alkoholia avatusta pullosta tai jos juoma oli kaadettu lasiin hänen näkemättään. Hän otti vain korkkaamattomasta pullosta. "Korkin pitää narahtaa" hän sanoi.
Peukalokyytiä ottava Olga oli tuttu näky Imatra-Puumala-tien autoilijoille.
Joskus hän lähti asioille siihen suuntaan, mihin sai ensimmäisen kyydin.
Tälläisiä Olgia on nykyaikana harvassa. Pieni mummo tienposkessa peukalokyytiä ottamassa tai odottamassa linja-autoa Hollituvalla, että pääsee kotimökin tienhaaraan ja sieltä vielä kävelee useamman kilometrin mökilleen.
Tekstiin on käytetty Etelä-Saimaassa 21.9.1986 ilmestyneessä lehtikirjoituksessa olleita tapahtumia, jotka oli kirjoittanut Ilpo Leskinen.
Omat muistot on kirjannut Eeva-Liisa Luukkonen
ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN JOULULEHTI 2018.
Olgan opin tuntemaan nuorena miniänä ollessani. Hän oli aina joskus meillä ja muissakin kylän taloissa yötä. Siihen aikaan eivät olleet pitkät housut naisilla kovin yleisessä käytössä ja naiset käyttivät pitkää alushametta päällyshameen päällä. Olga oli ratkaissut alushousuongelman tekemällä hakaneuloilla housut alushameesta. Kätevää vai mitä?
Tyttäreni kertoivat silmät pyöreinä millaiset housut tädillä olivat saunareissulla.
Olga paransi verenvuoto- ja migreenipotilaita. Hän hoiti verenvuototautia, lieviä halvauksia, säärihaavoja ja veritulppia. Olga paransi useimmiten puhelimen välityksellä tai kävi myös parannettavan kotona. Yhdellä yökyläreissulla talon nuori miniä valitteli päätautiaan ja sormeen hänen oli tullut vuotava haava. Apuhan oli lähellä ja Olga rupesi parannustöihin. Hän itse meni eteiseen ja potilas jäi tupaan. Eteisestä kuului loitsun muminaa. Olisiko ollut parannettava vähän epäuskoinen, kun se taika ei kyllä ollut tehonnut. Eikös sitä sanota, että uskomus parantumiseen on paras lääke.
Taikausko sävytti Olgan elämää, hän liikkui kylällä ja teki kotitöitä iltamyöhään ja öisin. Yöliikkuminen synnytti huhuja, mutta Olgan nähtiin ja tiedettiin vierailleen kylän navetoissa etenkin joulun ja pääsiäisen aikoihin. Hän keritsi lampaiden päitä sekä keräsi hevosen harja- ja häntäjouhia. Villoja ja jouhia tarvittiin muissa taioissa.
Olga Scheeleä pidetiin myös yliluonnollisena ihmisenä, hänet on nähty kahtena Olgana eri paikoissa yhtä aikaa. Kesällä 1977 nähtiin Olgan istuvan kotirannassaan veneessä ja toisen pesevän mattoja laiturillaan. Vastarannan mökkiläiset lähtivät soutamaan kohti Olgan rantaa, kun noin 50 metrin päässä veneessä istunut Olga katosi.
Olgalla oli kaksoisolento marjassa ja viljanleikkuussa ja hänen kerrotaan olleen kovan työihmisen maineessa. Liekö maine perustunut apulaisiin.
Olgasta kerrotaan tapausta, joka muistuttaa Kuikka-Koposen silmänkääntotempuja. Olgalle tuli vieraita. Miehellä oli ase taskussa, jota Olga ei voinut nähdä. Ulko-ovella Olga käski miestä laittamaan aseen kiven päälle, sillä sitä ei saanut tuoda tupaan. Kun vieraat lähtivät, Olga kehotti miestä ottamaan aseen kiven päältä, mutta kivi oli tyhjä. Kului vähän aikaa, kun Olga kehotti toisen kerran ottamaan aseen ja siinä se oli kiven päällä.
Alkoholin käyttö oli Olgan tavoista huomiota herättävin. Konjakki oli hänen ainoa lääkkeensä. Päiväannoksena oli ryyppy aamuin ja illoin kuuman veden ja sokerin kanssa. Sekoitus juotiin teevadilta.
Konjakkipullo kulki mukana kyläreissuilla. Olga ei ottanut, jos hänel1e tarjottiin alkoholia avatusta pullosta tai jos juoma oli kaadettu lasiin hänen näkemättään. Hän otti vain korkkaamattomasta pullosta. "Korkin pitää narahtaa" hän sanoi.
Peukalokyytiä ottava Olga oli tuttu näky Imatra-Puumala-tien autoilijoille.
Joskus hän lähti asioille siihen suuntaan, mihin sai ensimmäisen kyydin.
Tälläisiä Olgia on nykyaikana harvassa. Pieni mummo tienposkessa peukalokyytiä ottamassa tai odottamassa linja-autoa Hollituvalla, että pääsee kotimökin tienhaaraan ja sieltä vielä kävelee useamman kilometrin mökilleen.
Tekstiin on käytetty Etelä-Saimaassa 21.9.1986 ilmestyneessä lehtikirjoituksessa olleita tapahtumia, jotka oli kirjoittanut Ilpo Leskinen.
Omat muistot on kirjannut Eeva-Liisa Luukkonen
ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN JOULULEHTI 2018.
 |
| Väinö Valkiaisen navetta 1930-luvulta. Kuva Helena Valkiaisen arkistoista |
