Puumalan maatalousnäyttely oli 27.-28.7.1963 ja näyttelyalueena
Keskuskoulun tilat, ulkoalueena koulun kenttä ja silloin peltona ollut
jääkiekkokaukalon ja kerrostalojen alue Koivutiehen saakka. Peltoalueelle
rakennettiin kotieläintilat talkoilla. Talkoovuorot oli jaettu kylittäin ja
rakentajia löytyi. Rakenteet saatiin valmiiksi määräaikaan mennessä. Pääravintola
sijaitsi keskuskoulun ja Kappalaisen kujan välissä. Juhlalava ja katsomo olivat
nykyisen Kansalaisopiston talon kohdilla. Katokset ja muut rakenteet oli
suunniteltu siten, että tietyn kokoinen lainapeite sopi katoksi. Tarvittavat
peitteet tulivat uusina suoraan Helsingistä. Koulun kenttä toimi koneiden ja
muiden laitteiden esittelypaikkana. Koulun sisätiloissa oli kotitalous- ja
käsityöosastot.
Lavalla järjestettiin lauantaina avajaisjuhla, jossa
näyttelyn avasi maaherra Urho Kiukas. Iltapäivän huippuohjelma oli
vesistönylitysnäytös virralla. Tähän esitykseen liittyi myös neljän Fouga
Magister -suihkukoneen ylilento matalalla virran yllä.
Seuraavana lavalla oli iltajuhla, jossa juhlapuheen piti yksi
Puumalan historian kirjoittaja Matti Pajunen, joka käsitteli puheessaan
1800-luvulla tapahtunutta maatalouden uudistumista. Kevyemmästä osasta vastasi
mm. Mauno Kuusisto lauluillaan.
Lauantai päättyi kello 21.00 iltahartauteen ja lipunlaskuun.
 |
| Susanna-sika maatalousnäyttelyssä. Kuva Tanja Raivio Facebook-sivustolla Puumalan vanhat valokuvat |
Sunnuntai alkoi seppeleenlaskulla sankarihaudoilla ja siitä
siirryttiin kirkkoon jumalanpalvelukseen. Pääjuhlassa tervehdyssanoissaan
päätoimikunnan puheenjohtaja Uuno Kiljunen mainitsi seuraavaa: ”Puumalan Maatalousnäyttelyn
päätoimikunnan puolesta on minulla kunnia lausua Teidät Herra Tasavallan
presidentti ja rouva Kekkonen sydämellisesti tervetulleiksi Puumalaan ja
Puumalan Maatalousnäyttelyyn. Me iloitsemme siitä, että olette voineet varata
aikaanne kunnioittaaksenne läsnäolollanne näyttelyämme. Puumala on Teille tuttu
entisistä vierailuistanne ja ennen kaikkea rouva Kekkoselle lapsuuden ja
nuoruuden vuosilta. Tuossa aivan vierellä meille rakkaassa kalmistossa on
Teidän ja monen meidän muistojen paikka.
Maatalousnäyttelyn järjestämisen tarkoitus, järjestettiinpä
ne missä tahansa, on antaa kunnia menneitten polvien työlle ja tarkastaa tämän
päivän saavutuksia, mutta yhtä tärkeää on yrittää katsoa eteenpäin. Jos
kenelle, maatalousammatinharjoittajalle tämä on erittäin tärkeää, sillä juuri
maatalous on herkkä vaihteluille.
Me puumalalaiset emme ole olosuhteiden pakosta päässeet
sellaisiin saavutuksiin, kuin jotkut paremmissa olosuhteissa olevat kunnat,
mutta työtä täälläkin on tehty, yritetty eteenpäin ja tuskin tuo huippulukemien
saavuttaminen aina on ollut tarpeellistakaan. Meillä on ollut kiviset ja pienet
pellot. Meillä on ollut rakentamattomat tiet, jotka ovat asettaneet voittamattomia
vaikeuksia maataloutemme kehitykselle. Näihin on ensiksi pitänyt käydä käsiksi,
ja paljon onkin saatu parissa vuosikymmenessä aikaan - sitä todistavat valtavat
kiviröykkiöt peltojemme laidoilla ja sitä todistavat monet tiet ympäri
kuntaamme. Tämä kaikki on luonut pohjan koneiden hankinnalle, meijeritoiminnalle,
uusien rakennusten rakentamiselle, karjan uusinnalle ja rikkauksiemme,
metsiemme, markkinoimiselle. Näitä kaikkia tehdessämme olemme uskoneet
tulevaisuuteen - uskoneet saavamme rauhassa tehdä työtä kotiseutumme ja
isänmaan hyväksi.
Me olemme saaneet Luojalta kauniin, mutta karun kotiseudun - sadat
saaret ja järvet, jotka huokuvat luonnonrauhaa - ne tajoavat asujalleen, kulkijalleen
mielenvireyttä ja ruumiin terveyttä. Monet ovat joutuneet olosuhteiden pakosta
jättämään tämän kauniin kotiseutunsa, mutta aina heidän mielensä palaa tänne ja
uskon, että he ovat monilukuisena tänään täällä, meidän suurena
juhlapäivänämme. Toivomuksemme on, että tämä näyttely yhdistäisi meitä kaikkia
niin Teitä arvoisat vieraat, kuin meitä järjestäjiäkin. Samoin toivomme, että
saisimme täältä näyttelystä uusia virikkeitä ja uutta innostusta yrittämään
aina pidemmälle ja pidemmälle”. Näin Uuno Kiljunen.
Maatalousnäyttelyyn tutustui yli 20 000 henkeä.
Lossit on ollut puumalalaisten ongelma ainaisesti. Puumalansalmen lossi rikkoontui heti sunnuntaiaamuna, onneksi armeijan syöksyveneet
kuljettivat lossia väylällä. Lietveden lossi rikkoontui myös sunnuntaina ja
vielä iltapäivällä odotti lähes 400 autoa ylipääsyä. Useat kääntyivät pois, koska
eivät olisi ehtineet näyttelyyn, vaikka näyttelyn aukioloaikaa jatkettiin
kahdella tunnilla. Nimismies Otto Lamponen sanoi näyttelyn palkintojenjako- ja
päätöstilaisuudessa mm: Tällaisella pitäjänäyttelyllä on mitä hedelmällisin
vaikutus pitäjän elämän kohentajana liikkeellepanevana voimana ja jos milloin, niin
aattopäivinä tunsi näyttelyalueella, miten jokainen tahtoi kantaa kortensa
yhteiseen kekoon yhteisen asiamme menestykseksi ja onnistumiseksi. Maatalousnäyttely
kokonaisuudessaan jää arvokkaana suorituksena pitäjämme historiaan ja sana
siitä kulkee vielä jälkipolville.
Koonnut näyttelyn kenttämestarina toiminut Kalevi Pastila Puumala-lehti
no 31/1963 ja 38/1963
