Oratinsaaren ainoat asukkaat

-Ei tänne äkillinen voi kotiutua, tänne pitää syntyä ja kasvaa, toteaa Kalle Hulkkonen Elsansa kanssa, sillä kesäkuun 10. päivästä lähtien he ovat asuneet saaressa kymmeniä vuosia. Kalle koko ikänsä eli 80 vuotta. Matkaa kirkolle on 40-50 kilometriä riippuen siitä, tullaanko Akkalan vai Hauklapin kautta. Lopuksi on vielä edessä vesimatka.

 

Toratinsaari kuuluu Torsantaan kylään Puumalan ja Ruokolahden rajalla. Saari kuului aikoinaan Ruokolahteen, ja kun sieltä katsottuna se oli Torsanjärven takana, sai kylä itsestään nimen Torsantaka.

Saaren pinta-ala on noin 30 hehtaaria, josta Enso-Gutzeit omistaa 20 hehtaaria. Mantereen puolella alkaa yhtiön suuri salo, jossa aina talvisin riitti metsätöitä. Kalle muistaa tehneensä ensimmäisen halkomotin 10-vuotiaana. Työmaat olivat niin lähellä, että kotona saattoi käydä syömässä.

Kalastuksesta on ollut suuri apu varsinkin pulavuosina 1920- ja 30-luvuilla. Töitä kyllä oli, mutta niistä ei juuri mitään maksettu. Päiväpalkka oli silloin vähän päälle pari markkaa ja sekin jo vaati 10-tuntisen rupeaman. Mutta onneksi metsässä oli riistaa ja järvessä kalaa, jopa hylkeitäkin oli ihan riesaksi asti. Niistä maksettiin silloin tapporahaa ja tuommoinen 50-markkanen tuntui jo mukavalta kukkarossa.

Saaliiksi saadut hylkeet nyljettiin ja rasva sulatettiin isossa padassa. Merenrannalla asuneet sanoivat syöneensä lihatkin, mutta Kalle kaivoi ne maahan. Hylkeenrasva eli traani oli muotitavaraa. Sillä kyllästettiin veneet ja pehmitettiin nahat. Se kävi öljyksi lamppuun ja sillä korjaantuivat myös kolotuksen vaivat. Jos esim. sai tikun sormeensa ja voiteli sormen vastakkaista puolta, rasva ajoi tikun pois.

Hylkeenrasva imeytyi hyvin ihoon. Kalle muistaa miten saalista nyljettäessä kädet rasvaantuivat ja haisivat ihan kalanmaksaöljylle. Mutta jo tunnin päästä haju oli kokonaan hävinnyt.

Viimeisen hylkeen Kalle ampui pulavuosina jatkosodan jälkeen, jolloin hylkeitä vielä oli liikaa. Traania tuli aika lailla ja sillä oli silloin käyttöä. Kun moottoriin sai ostoluvan 100 litralle petrolia, 10 litralle bensiiniä ja yhdelle litralle voiteluöljyä, niin pitkällekös sillä pääsi. -Panin traania kampikammioon ja hyvin pelasi. Naapurit varoittelivat, että särjet moottorin, vaan eipähän särkynyt. Toratinsaaren vesillä on hylkeitä vieläkin, ainakin Katosselällä ja Muikkuselällä. 

Kun kalaa ennen oli vesissä runsaasti, sitä riitti myös myyntiin. Silloin piti soutaa autotien varteen ja ajella kaupunkimaihin saalistaan myymään. Turkisnahat olivat toinen myyntiartikkeli. Ostajat kävivät kotona, eikä Kalle heitä jymäyttänyt kuten muuan nahkojenmyyjä, joka kertoi: ”A miepä jymäytin Ruotsin brihaa, panin kaks revon nahkaa sisäkkäin ja yhtenä möin!”

Puumala-lehti 9.9.1982, Erkki Nurmisen keräämää aineistoa

Raipparangaistus

Puumalan niemellä oli Hirsien talo, jonka 1800-luvun lopulla omisti kanttori Lampen. Hän harjoitti virkansa ohella pappilan pelloilla maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hänellä oli kerran renkikin, jonka nimi oli Piiroinen. Tämä oli ns. pitkäkyntinen ja kerran hänet tuomittiin raipparangaistukseen. 

 

Kertoja oli näkemässä rangaistuksen täytäntöönpanon, mikä tapahtui kirkkomaan portin kohdalla ns. Leväsen rakennuksen paikalla. Maantien laitaan oli pystytetty paalu, jonka yläpäähän sidottiin tuomitun kädet. Hän jäi täten seisovaan asentoon kädet ylhäällä. Piiskurina oli juvalainen piiskuri Rottimo ja tuomion täytäntöönpanijana nimismies Bergman. Nimismies antoi merkin, milloin lyönti sai tapahtua ja sen mukaan piiskuri löi. Lyönnin välillä Piironen kerran sanoi: Eikö herra vallesmanni voisi lyöttää sakeammin (=nopeammin).

Kertojamme näki, miten tuomitun selästä tippui veri.

(Tarina on Erkki Nurmisen keräämästä aineistosta.  Liittyy Puumala-lehdessä 6.10.1955 julkaistuun artikkeliin "Vanhaa häviävää ja uutta nousevaa kirkonkyläämme. Puumalan kirkonkylä 70 vuotta sitten").

Haudankaivajan huoli

Tämä on tapahtunut kauan sitten, kun elämä oli alkeellista kaikin tavoin. Kirkkoherra istui kotonaan keinutuolissa sulatellen aamuruokaa. Sisään astuu haudankaivaja Paavo Pellinen, ottaa hatun päästään ja sanoo: -Hyvää päivää! Kirkkoherra vastaa samoin: Hyvää päivää!

Syntyy hiljaisuus. Viimein kirkkoherra kysyy, onko Paavolla asiaa.

-Kyllä on, Paavo vastaa.

-Mitä se sitten olisi? kirkkoherra tiedustelee.

-Tänne kun tuli tuo lääkäri, niin se parantaa kaikki taudit, eikä täällä enää elä haudankaivajakaan. Minun täytyy tämä kaivuu lopettaa. Ei tule kirkkoherrallekaan tuloja haudanluvusta.

Tähän haudankaivajan huoleen on kirkkoherralla antaa lohdutus:

-Tämä meidän pitäjä kun on niin vesirikas, ja nyt on kelirikko, ja kun se loppuu niin eiköhän ala niitä ruumiitakin tulemaan. Katsotaan nyt siihen asti.

Siihen se Paavokin rauhoittui, kaiveli hautoja vielä monet vuodet.

Vanhan puumalalaisen muistelus. 24.3.1956  Puumala-lehti no 10.

Luonnonnähtävyyksiä Puumalassa

KRISTUKSEN HAUTA

Luukkolan kylässä Enso Gutzeitin maalla erikoinen kalliohalkeama. Aivan tasaisessa kalliossa on noin 7-8 metriä pitkä, 4 metriä leveä, toisesta päästä leveys 2 metriä. Pohja on aivan tasainen. Kesäaikana käymisen arvoinen paikka. Läheltä Marniemen tienhaaraa on paikalle johtanut polku (n. 1 km).

ERIKOISEN MUOTOINEN KALLIO

Kasivuori-nimisen talon maalla Kiljulan kylässä ainutlaatuinen ja jylhä kallio.

HIIDENKIRNU

Kontilan kylään kuuluvan Konninsalo-nimisen talon mailla, Lietselän puoleisen rannan kalliossa, takana jyrkkä vuori.

SIIRTOLOHKARE

Kasivuori-nimisen talon maalla, melko mahtava möykky.

LÄHTEITÄ

Kolme lähdettä Kontilan kylässä Konninsalo-nimisen talon mailla.

VUORI JA LUOLA

Torniaisen ja Reposen maitten välimailla Lintusalon kaupan lähellä on jyrkkäseinäinen Mammosen vuori, siinä kalliohalkeama, perällä luola. Vuoren päällä suuri irtokivi, ja sen reunan alla hiidenkirnu. Paikka entisen Mammosen laiturin luona, lähellä on myös korkea hiekkaharjanne ouranteessa olevine järvineen. Vesi on aikoinaan uurtanut laskukanavan.

KUOLLEITTEN KARSIKKO

Noin 700-800 metriä Lietveden sillalta on Aironiemi. Siinä on kuolleitten karsikko: rantakalliolla kasvaviin petäjiin on hakattu ristejä estämään vainajan henkiä palaamasta takaisin kotikonnuille.

RAKOKIVET  

Noin 8 km Lietveden sillalta Mikkeliin ja Saarijärven tietä noin 1,5 km. Valtava siirtolohkare hiekkaharjussa on haljennut kolmeen osaan. Yrjö Kontisen (Lietveden lossari) mukaan isonvihan aikaan luola olisi ollut piilopirttinä. Hänen ollessaan lapsi siellä näkyi tulisijan paikka, sieltä löytyi myös härkimen ja puulusikan kappaleita. Noin 100 metriä kiviltä rantaan on isoja hautoja, ilmeisesti joitain varustuksia. Yrjö Kontisen veljen, Martti Kontisen talosta noin 300 metriä on Aittavuori, jossa on luola tulisijoineen, myös sota-aikainen piilopaikka. Martti Kontisen talosta noin 300 metriä on lähde, joka ei koskaan jäädy. Pohjasta pulppuaa vettä jatkuvasti.

Rakokivet

 KATAJIA

Kiviniemellä Aleks Kiljusen pellon laidalla on n. 7 m pitkä kataja, paksuus kahden metrin korkeudelta 9 tuumaa.

KARHUNPESÄ

Rokansalon seuduilla Kaarteessa Jere Martikaisen maalla Keihäsjärven rannalla on vuoressa melko iso luola, jossa Puumalan viimeisen karhun on väitetty pitäneen pesää.

TUPAVUORI

Noin kilometri Sahanlahdelta Harmaalaan, oikealla vuoressa entinen piilopaikka.

LEUKOIN KANAVA

Puumalan kirkolta Ummistonvedelle johtava laivareitti. Viljakansaaren tie ylittää kanavan.

KULTIAISVUORI

Torikonjärven rannalla, komeat näkymät.

KÄRÄJÄKALLIO

Luukkosenkylän tuulimyllyltä jonkin matkaa Haapaselälle päin.

KUMMAKIVI

Puumalan ja Ruokolahden rajalla seitsemän metrin pituinen siirtolohkare, joka lepää kapea-alaisella alustalla koskettaen tätä vain pienellä pinta-alalla. Valkin kartanosta johtaa kivelle polku. 

Kummakivi

SAMMALSILTA

Sammalsilta on alun perin Kaukas-yhtiön 1930-luvulla rakennuttama rahkamättäistä koottu silta. Sen tarkoitus oli helpottaa metsätyömiesten kulkua Pitkäjärven yli. Nykyään silta palvelee Kummakivelle kulkijoita ja muita luonnossa liikkujia.

Sammalsilta

 KUKONHARJUN KANAVA

Venäläisten 1700-luvun lopulla kaivattama kanava. Liittyy reittiin, johon kuuluvat Käyhkään kanava Ruokolahdella sekä Telataipaleen kanava Sulkavalla.

Kukonharjun kanava

 VUOLTEENSALMI

Noin 11 km Puumalasta Imatran suuntaan Kivisillan kohdalta itään. Kahluupaikka entisellä Imatra-Puumala-tiellä, Kustaa III:n sodan aloituspaikka 1788.

LOKETONONKALO

Loketonvuoren halkeama on noin 10-13 m syvä ja 70 m pitkä. Lokettoon löydät kääntymällä Pistohiekalta Honkajoentielle. Saarijärven kohdalla viitta opastaa vasemmalle johtavalle polulle.

KALLIOMAALAUKSET

Kaiken kaikkiaan Puumalasta on löydetty yhdeksän eri kalliomaalauskohdetta. Uusin maalauslöytö on kesältä 2015.

Vanhin löydöistä on Syrjäsalmi Viljakansaarella, n. 7,5 km kirkonkylältä itään.

Opettaja Erkki Nurmisen 1960-luvulla keräämää aineistoa. 
Kuvat Kirsti Lähdesmäki