Kukkaparit häissä on vanha tapa, joka on jäänyt pois vähitellen. Monet vanhatkaan ihmiset eivät sellaisista ole koskaan kuulleetkaan. Kukkapareja on ollut kuitenkin häissä vielä 1900-luvun alkupuolella, osin vuosisadan puolivälissäkin:
Eeva Ikonen muistelee kukkaparina oloa:
Kukkaparit häissä
oli Puumalassa aika yleistä tuohon aikaan ainakin näillä kulmilla, taisi olla
Juvan puolella tavallisempaa. Tytöillä oli pieni kukka rinnassa, he olivat kuin
morsiusneitoja. Kukkapareina oli tavallisesti nuori mies ja nainen, saman ikäisiä
suunnilleen. Sellaiset laitettiin kukkapareiksi, joista ajateltiin tulevan
myöhemmin pari.
Kerran meidät laitettiin Matin kanssa
Kaipaalassa kukkapariksi eräisiin häihin. Olin silloin kaksikymppinen. Meidät pantiin hunnun kantajiksi. Meille
sattui pieni kömmähdys. Odotimme huntu käsissämme, mutta morsiuspari menikin
toista kautta jo alttarille. Hädissämme juoksimme perään hunnun kanssa. Meitä oli niissä häissä 10 kukkaparia. Häät olivat ulkona.
(Eeva Ikonen s. 1929)
Kukkaparit kulkivat morsiamen ja sulhasen
lähellä, olivat lähinnä nykyisten kaason ja bestmanin vastineita. Kukkaparit tanssivat
ensimmäisinä morsiamen ja sulhasen kanssa. Jos oli lapsia kukkapareina, he
eivät tanssineet. Eräissäkin häissä, joissa olin, oli 4-5 kukkaparia.
Kukkaparit olivat tavallisesti morsiusparin
hyviä ystäviä. Minun omissa häissäni ei ollut kukkapareja. Kun sodan jälkeen
tulivat suuret ikäluokat, oli häitä valtavasti. Ei riittänyt viikonlopun päivät
häiden pitoon, piti pitää niitä arkenakin. Kesällä 1945 oli Ryhälässä seitsemät
häät. (Terttu Hakulinen s. 1921)
 |
| Hääpari kukkapareineen |
Kuvassa Venla Auvisen isän Viljam Valtosen häät ensimmäisen vaimonsa Hilma Luukkosen kanssa. Hääpari istumassa kuvan keskellä toisessa rivissä. Kuvassa mukana kaikki kukkaparit. Häät ovat noin 1910 tienoilta.
