Ei ennen työttömyyttä

Emil Härköstä (s. 1889) on haastateltu Puumala-lehteen vuonna 1976. Pieni välähdys siitä, millaista elämä oli yli 100 vuotta sitten:

Minun lapsuudessani kaikki olivat tyytyväisiä, elintason kohoamisen myötä tyytymättömyys on lisääntynyt. Silti on hyvä, että elintaso nyt on näin korkeaIIa, sanoo Emil Härkönen 87-vuotias pirteä vanhus.

Honkaniemen tila Saunakankaalla oli Ruotsinvallan aikainen sotilasvirkatalo eli puustelli. Talo on kolmen huoneen ja keittiön ja tuvan käsittävä rakennus. Tuvan koko on melkoinen, 8.60 leveä ja 8.40 metriä pitkä. Emil Härkösen mukaan tila on ollut Härkösten asuttama vuodesta 1888 asti. Vuokraa maksettiin entisaikaan vuosittain 18 hehtoa eri viljalajeina ja nämä tuli hevosilla viedä Ristiinaan viljavarastoon.

Emil Härkösen isä oli ostanut tilaan 50-vuotisen vuokraoikeuden. Se oli ikävää aikaa, kun piti tavallaan elää loisena eikä tiennyt milloin talosta oli lähdettävä.

Valtio ei vaatinut talon korjaamista, tila alkoi vähitellen rappeutua. Vuonna 1929 tehtiin sopimus tilasta. Kaikki hinnoiteltiin tarkkaan. Esimerkiksi kaikki puut metsässä laskettiin kappaleittain. Vasta 1933 päästiin kauppahinnasta yksimielisyyteen. Tila jaettiin kuuteen osaan, Honkaniemi jäi kantatilaksi. Nämä sivutilat eli torpat joutuivat maksamaan kantatilalle vuokraa siten, että kahdesta torpasta oltiin hevosella töissä, yhdestä torpasta jalkamies päivän viikossa. Kesällä tuli joka torpasta olla mies viikon heinällä sekä jonkin aikaa rukiinleikkuussa ja ahoksen puinnissa. Rantatilan tuli pitää torpat kunnossa.

Työttömyyttä ei Emil Härkösen lapsuuden aikaan ollut. Miehet saivat 50 penniä palkkaa päivässä sekä talon ruoan ja työvaatteet. Myöhemmin he saivat vuosisadan vaihteen tienoilla jo 20 markkaa kuukaudessa.

Kyllä ne ajat paljon nykyisestä poikkesivat. Pullaa esimerkiksi tehtiin vain juhannukseksi ja jouluksi tai silloin, jos eukot lapsia tekivät.

Emil Härkönen syntyi Honkaniemessä 1889. Ensin hän kävi kiertokoulua, sitten kansakoulun ja rippikoulun ja vuosina 1908-1909 Otavassa kansanopiston. Loppuaika opiskeltiinkin sitten maailman kiertokoulua.

Naimisiin Emil meni naapurin tytön kanssa 1914, lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, kolme poikaa ja neljä tyttöä.

Viimeisten vuosien rakkain ajanviete oli lukeminen. Mielikirjoja olivat uskonnolliset teokset sekä tosi tapahtumiin perustuvat kertomukset. Myös lehdet luettiin takkaan, olihan Emil aikanaan mukana myös kunnalliselämässä, mm. kahdeksan vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Mikä oli Emil Härkösen tyytyväisen ja pitkän elämän salaisuus: Paljon raskasta työtä ja rasvaista läskiä, siinähän se. (Puumala-lehti no. 15. 1976)

Kyntötöitä 1900-luvun alkupuolella. Taina Puttosen albumista.