Luukkolan alueen nähtävyyksiä

Luukkolan koulun opettaja Erkki Nurminen keräsi koko elämänsä kaikenlaista historiallista perinnetietoa paikoista, ihmisistä ja tapahtumista.  Luukkolan koulupiirin alueelta hän on merkinnyt muistiin mm. tällaisia paikkoja ja niihin liittyvää tietoa ja tarinoita:

1.     Niinisaaren eteläkärjessä Kaukaan maalla tasaisen kallion päällä on kolme hiidenkirnua parin metrin etäisyydellä toisistaan. Suurimman syvyys on 73 cm ja halkaisija 60 cm. Toisen syvyys on 70 cm ja halkaisija 57 cm. Kolmas kirnuista on oienin, halkaisija 52 cm ja syvyys 52 cm. Kirnut sijaitsevat Kalle Ruokolaisen talosta kaakkoon noin 500 metrin päässä. Helppo löytää, koska ovat kallion korkeimmalla kohdalla.

2.     Naistenveden Maijasalmessa on jyrkkä kallioseinä. Paikkaa kutsutaan karsikkovuoreksi. Sijainti on Luukkolasta ja eteläisestä saaresta tulevan talvitien varrella. Kun ennen vanhaan hautajaissaatto hevosilla ylitti Naistenveden, pysähdyttiin Karsikkovuoren kohdalla, jolloin muutamat miehet mukana tuotujen työkalujen avulla hakkasivat kallion sileään seinään vainajan nimikirjaimet, ristin ja vuosiluvun. Näitä näkyy vieläkin kalliossa. Vanhimmat merkit ovat 200 vuoden takaa. Viimeiset nimikirjaimet ovat MK (Mikko Kyhyräinen) ja KS (Kalle Suomalainen). Hakkaajat saivat palkaksi viinaryypyn. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa. Paikka näkyy ns. Kaivannon kohdalla järven vastarannalla. (Tiedot on saatu Alpo Suomalaiselta ja Albin Luukkoselta 1950-60-lukujen vaihteessa).

3.     Sorniemessä n.1½ km talosta sijaitsee Karhuvuori. Se lienee saanut nimensä siitä, että siellä on luolassa asunut karhu. Vuoressa on kolme suurempaa luolaa, jotka ovat syntyneet siten, että kalliohalkeamaan on vierinyt kiviä. Suurin luolista on noin 11 m pitkä, 2 m korkea ja ½-1 m leveä. Toinen 6 m pitkä, 2 m korkea ja ½ m leveä. Kolmas on näitä pienempi. Muitakin luolia – tosin pieniä – vuoresta löytyy. Luolissa on ennen vanhaan keitetty pontikkaa.

4.     Karkian tieltä Marniemen tienristeyksen läheltä lähtee polku. Noin kilometrin päässä on Kristuksen haudaksi nimetty halkeama tasaisessa kalliossa. Hauta on tasaseinäinen suorakulmaisen särmiön muotoinen, pituus 11 m 30 cm, leveys n. 2 m ja syvyys 4 m. Paikka on ollut jo vanhastaan tämän niminen, mutta kukaan ei ole tiennyt, mistä nimi johtuu.

5.     Karkiassa sijaitsee pitäjän vanhin toimintakuntoinen vesimylly. Karkian myllyn omistaa Lempiäinen. Ensimmäinen mylly oli ns. jalkamylly 1700-luvun lopulta. 1800-luvun alussa mylly muutettiin vesiratasmyllyksi ja 1906 turbiinimyllyksi. Mylly on mielenkiintoinen harvinaisuus, jota talonväki mielellään esittelee, kunhan ennakkoon sovitaan.

6.     Aution Lammassaaressa on siirtolohkareen alla luola, jossa vesilläliikkujat ovat pitäneet sadetta. Luolan pituus on 8 m, leveys 2 m ja korkeus 1-1½.

7.     Niinisaaren Eteissaaressa sijaitsee kaksi omituista kivikasaa. Kummassakin on ladottu kiviä n. 2½ m halkaisijaltaan muodostettuun kehään. Sisälle on järjestykseen ladottu pienempiä kiviä. Kasojen korkeus on noin 20 cm.

8.     Kylliönjärven Suursaaressa on täällä päin harvinainen lehmusmetsikkö, jossa on yli 50 lehmusta sekä muutama tammi. Saaren kasvillisuus poikkeaa muutenkin ympäristöstään. Paikkakuntalaiset eivät tiedä, miten kasvillisuus on alkunsa saanut.

9.     Mättölän kylässä Ruokolahden rajalla on Taivaanmäki-niminen mäki, jonka nimeen liittyy erikoinen tarina. Mäki on niin korkea, että sen laelta on vain lehmän hännän mitta taivaaseen. Talvella korkeitten hankien aikaan tiaiset käyvät mäen laelle hangelle selälleen makaamaan ja raapivat varpaillaan tähtiä.

10.  Niinisaaren eteläkärjessä Hietaniemellä on ennen ollut laivojen tuulenpitopaikka. Tuulisena aikana tukkitookia vetävät laivat joutuivat pitämään tuulta saaren suojassa joskus useitakin päiviä. Tällöin laivamiehet maalasivat rannan kallioon laivan nimen, päivämäärän ja vuosiluvun. Nimiä kalliossa oli kymmenittäin. Aika on kuitenkin maalaukset hävittänyt.

11.  Puumalan ja Ruokolahden rajalla Suur-Saimaalla on Patasaari ja Patasalmi, erittäin kaunis paikka. Salmesta purjehtivat ennen laivat Käkövedelle, mutta aikojen kuluessa Saimaa on työntänyt salmen lähes täyteen hiekkaa ja nyt salmesta matalan veden aikaan pääsee läpi tuskin soutuveneelläkään. Nimensä salmi on saanut padasta, hiidenkirnusta kalliossa. Sen syvyys on noin 50 cm ja halkaisija 70-80 cm. Lähellä on myös Hulniemen vuori, korkeus noin 30-40 cm. Järvenpuoleinen sivu on jyrkkä, ylös pääsee kuitenkin siksak-polkua. Hienot näköalat Saimaalle, noin 40 km aavaa Saimaan selkää.

12.  Karkiahiekalta Aveliiniin johtavan tien varrella mäen puolivälissä on Leppuukivi, mäen nimi on Leppuukivenmäki. Paikalla on ollut hevosrahtitie Vanhaan aikaan. Kun torpparit kävivät Karkian myllyssä jauhattamassa viljaa, he palatessaan lepäsivät leppuukivellä, siitä nimi; eihän torppareilla hevosia ollut. Myös kirkkomatkan kulkijat lepäsivät samalla kivellä.

13.  Livunniemellä Puumalan ja Ruokolahden rajalla on saari nimeltään Herasaari. Alkuperäinen nimi on kuitenkin ollut Herrasaari. Nimi johtuu siitä, että saareen on Isonvihan aikaan haudattu korkea-arvoinen sotaherra. Mihin hänet saarella on haudattu, ei perimätietoa.

14.  Niinisaaren Liimattalan puolella sijaitsee niemen kärjessä korkeahko, sileä kallio. Niemeä nimitetään Meikkaniemeksi. Tarinan mukaan on tältä kalliolta sodan aikana venäläinen kasakka ratsastanut takaa-ajettuna järveen ja sinne hukkunut. Samaiseen niemeen on perimätiedon mukaan myös haudattu sotilaita ja hautapaikka on vieläkin näkyvissä. Haudan kohdalla ei näet vieläkään kasva puita.

Entisajan ruokia Puumalassa

Aune Reponen kertoi entisajan puumalalaisista ruuista. Jotta murrekin jäisi talteen, puhe on litteroitu sellaisenaan poistaen vain ylimääräisiä täytesanoja. Murre Miettulan-Rokansalon suunnalta:

Tuo Nurhose Alpo, miä kerra kysy häneltä, hää ol syntynä 1912 ja kuollu -86  .. nii miä Alpolta kysyn sitä että mitä teillä syötii, nii hää sano ett, nii ku talaveaikaa, nii se ol aina hyvi ussei perunalaatikko. Se tehtii, kato uunii laitettii, perunat viipaloitii, jos ol kalloo, nii siihe pantii kalloo kans, ja sitte, ainaki äit teki vehnäjauho-vessuurusta. Ja sitte ne silavaviipaleet piäle. Ja sit sipuliviipaleet, nii se ol yleine semmone ehkä.
 

 Ja sit se ol se lihakuppi uunissa ja perunoita.

Ja sitte rieska, sehä on Puumala perinne…, se tattarrieska tai ohraryynistä.

Maitokaalikeitto: Joka syksy ku saatii kualia, äit halus tehhä maitokualii. Kaalit vissii keitettii ja siihe laitettii maitoo. Se ol vähä nii ku kesäkeittotyylistä, mut se ol kaalista.

Tappaiskuali: Nii se ol se joka syksyne.  No se ol kaho ku lammas teurastettii, nii siitä lihasta keitettii niiku tavalline vettee kaali, lampaanlihhoo ja kaalia. Äit vielä käytti siinä vähä perunata ja kyllä siinä ehkä suatto olla vähä porkkanata niiko nykyjääki, ja sitte siihe pantii lampaanmaksoo, ja sitte sitä tehtii niitä makkaroita. 

Ne makkaratki tuli siihe keittoo ja ne makkarat tehtii sillee, että puhistettii ne suolet sillee että ne pestii puhtaaks kaltattii ja sit pantii solomuu piähä, ja siihe pantii suole sissää sitte , tuota, oliks se ruisjauhoa ja suoloo ja täytettii suolet sillä. Se ol vissii ruisjauhoki vähä keitettyä – oisko se ollu – koska sitte ku tehtii se makkara, nii sitte ne paistinpannulla ruskistettii ja sit pätkittii. Se oli mahottoma hyvvee sitte. Ne oli ne makkarat hyviä.

Uunjuusto: syötii sokerin ja maijonkaa, ehkä kanelia nykyjää. 

Sakkeerokka: No sakkeerokka, se ol hyvvee. –No kato nytte. No nykyjää on keksitty että pannaa herneet likkoo yön yli ja keitetää ne herneet kypsäks ja sitte se suurustettii, miä oletan, oisko se olna ruisjauholla, se ol nii ku puurova, mut se ol hirmu hyvvee. Ja maijon ja sokeri kaa sitä syötii. 

Hapanmämmi: Mutta sitte oli se hapanmämmi. Miäkii muistan ku pappo-vainoo kuol -49. Pappo-vainoo aina kysy että pittää tehä hapanmämmiä. Ja se tehtii taikinatiinuu, ruistaikinatiinuu. Miä muistan… täytyy sanova että miun on hirmu vaikee sanoa, mutta vettähä siihe pantii ja sit siihe tuota, tehtii siitä semmone taikina ja härkimellä sekotettii. 

Mämmi: Pannaa kattilaa vettä ja sitte kuumennettaa ei semmoseks liia kuumaks ja siihe riputellaa ruisjauhoja ja mämmimaltaita ja … s´ei soa kiehuva, ja pannaa hellanreunale että se imeltyy, nii ku perunalaatikko, imelletty perunalaatikko, samalla lisättii vähä jauhova ja sit se tuota, sehä viep monta tuntia, se soap imeltyä ja sitte sitä keitetää ja se on vielä hirvee pahhoo palamaa pohjaa.. ja sit ku se on keitetty, nii sit se vatkataa ja sitte pannaa uunii. 

Tehtiinkö veriruokia teurastuspäivänä?

–Voi veikkone, veripalttua. Tietysti verilettujakkii, mutta ku ol isot perreet, nii sehä veripalttu tuli helepommin. Taikina sama ku letuissa mutta lasketaa vua pellille. Sehä ol tuota paksua, nii uunissa. Olha se hyvä, puoluka kansa. Siihe pantii jauhoja, oisko olna ruisjauhoja, mutta siihe ruskistettii sianlihasilava. Ja missä ol vähä lihhooki vissii ja se ruskistettii pannulla ja pantii sit siihe veripaltu sissää. Ja pantiikoha siihe hiuka sipulia? On vähä miusta, miul on sellane kuva… 

Juoma?

Kaljaa tehtii. Isot perreet heinätekoaikaaki, nii pitihä sitä olla juomista.

Lempiruoka?

 Ehkä se ol marja-puolukkapuuro, siihe laitettii ruisjauhova. Ja vielä jos se ol marjamämmiä, joka tehtii uunissa.

Ja perunalaatikkoki on hyvvee, kalana vaikkapa matikka tai muikkuja.

Aune Reposen (synt. 1939) haastattelu 

 17.3.2016 Kirsti Lähdesmäki

Palloinmäki

Moni muistaa, miten vielä 1990-luvullakin kantatie 62:lta osoitti tienviitta nykyiselle Vanhalle Puumalantielle ja viitassa luki Palloinmäki. Kukaan ei enää tiennyt, mikä ja missä on Palloinmäki. Niinpä viitta muutettiin osoittamaan Koskenselkään.

Palloinmäki sijaitsee Vanhan Puumalantien oikealla puolen kirkolta tultaessa. Vasemmalle jäävän Hiekkarannantien jälkeen heti seuraava tiehaara oikealle on Pallomäentie. Kun 1990-luvulla nimettiin ja numeroitiin joka ikinen tienpätkä, antoivat kunnanisät Palloinmäelle menevälle tielle nimen Pallomäki. 

Palloinmäellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä pallon kanssa. Nimitys on tullut siitä, että ennen yhteislaidunten aikaan Palloinmäen metsikössä pidettiin lampaita. Kun niitä sitten mentiin tapaamaan tai piti saada otetuksi kiinni, oli hakijalla mukanaan leipäpaloja. Lampaita kutsuttiin huudolla: ”Pikkopalloo, pikko pii, pikkopalloo, pikko pii!” 

Nämä lampaat eivät ole Palloinmäkeä lähelläkään. Kuva 1970-80-luvulta. (Aune Reposen arkistosta)

Laivamuisteloita Puumalasta

Kun Puumalassa ei ollut maanteitä, pitäjiltä tultiin laivalla kirkolle toimittamaan kauppa- ja pankkiasioita lauantaisin ja kirkkoon sunnuntaisin. Lauantaisin käytiin myös pappilassa ilmoittautumassa ripille. Monessa talossa kirkolla tarjottiin yösijaa laivoissa kulkeville. Peti tehtiin talon puolesta, mutta matkalaisilla oli omat eväät mukana pajukorissa. Saattoi siitä tulla taloonkin tuliaisia, niin että hyvinkin opittiin tietämään millaisia piirakoita mistäkin talosta tuli pitäjiltä. Nuoriso tuli usein jo lauantaina tansseihin, yöpyi kirkolla ja meni sunnuntaina kirkkoon. Majoitusperheessä ei voinut mennä nukkumaan ennen kuin laivat olivat saapuneet – jos vaikka tulisi yöpyjiä. Esimerkiksi Summasella oli iso sali, jossa pidettiin hautajaisiakin, kun ei vielä ollut seurakuntakotia tai muutakaan isompaa tilaa siihen tarkoitukseen.

Kun laivoja oli paljon kuten matkustajiakin, oli laivureilla varaa valita matkustajansa, esimerkiksi vain uskovaisia. Mutta niin oli matkustajillakin: laivat tunnettiin huudostaan, ja jos ei kuulunut oikeaa ääntä, mentiin piiloon lepikkoon, kunnes ”oma” laiva huusi laituria lähestyessään.

Papit saattoivat pitää pitkiä saarnoja tai kaksi saarnaa, joten joskus kirkonmenot venyivät. Kun oman laivan toinen huuto kuului, oli parasta poistua ripeästi vaikka kesken saarnan. Silloin ovet kolisivat; kolmannella kutsulla ei olisi enää ehtinyt kyytiin.

Laivalaituria kutsuttiin nimellä RYKI. Laituripaikat, rykipalstat olivat kylän yhteistä aluetta.

Ennen maantieliikenteen valtakautta Puumalassa toimi useita yksityisiä laivureita:

-Albin Kontisella oli Rannikko-niminen laiva, joka lähti Kukonharjusta, pysähtyi Pytärässä, Valtolassa Tuomaanniemessä ja Leukoissa matkalla kirkolle.

-Arvo Martikaisen laiva Serke ajoi kolme vuoroa viikossa linjalla Ankkoinsalo-kirkonkylä. Tilausajoa.

 -Matikaisen veljesten laiva Savo lähti Kiukuanniemestä kirkolle. Matikaisella oli pääasiallisesti kirkkotuuri sunnuntaisin, mutta myös tilausajoa. Savo-laivan omistivat aluksi Konstant Kietäväinen ja Juho Matikainen.

Kun Konstant Kietäväisen tytär Santra Kietäväinen meni naimisiin Emil Matikaisen kanssa, laiva siirtyi Emilille. He asuivat Närtesalossa, Viljakansaarella.  Vuonna 1954 Emilin ja Santran pojat Arvi, Timo ja Arvo Matikainen ostivat Savon isältään. Syksyllä 1954 veljekset myivät Savo-laivan Kymi-yhtiölle asuntolaivaksi. Noin viitisen vuotta sitten Savo on jälleen palannut Matikaisen sukuun. Nyt sen omistaa Arvin tytär Anna miehensä kanssa.

M/S Savo. Kuva Arvo Matikaisen arkistosta.

 

 -Hjalmar Martikainen Kaarteesta omisti Tuulikki-laivan. Se oli mukana myös Pekka ja Pätkä -elokuvan filmauksissa. Muut laivat: Kerttu, Saimaa, Sotka, Saimaa II (entinen nimi Matti), Sirkka (ostettu Erkki Suhoselta, Kostionniemi).

-Ilmari Markkasen Puumala-laivan kotisatama oli kirkolla. Laiva ei ollut säännöllisessä vuoroliikenteessä, vaan se suoritti pienempiä hinauksia ja tilauskyytejä.

-Arvid Salo ja hänen poikansa Kietävälästä omistivat Vieremä-nimisen laivan. Heidän laivansa Tähti liikennöi Puumala-Savonlinna -välillä, lisäksi mm. kirkkokyytejä. Myös Esa-laiva oli heidän omistuksessa. Kerrotaan, että Salon veljekset joskus tarpeen niin vaatiessa ajoivat kesken matkan maihin ja tappelivat.

-Eero Torniaisen Tähti II ajoi mm. Lintusalosta. Laiva liikennöi säännöllisesti Mikkeli-Puumala-Lappeenranta-väliä. Kirkkokyyti Lintusalosta sunnuntaisin.

Vuonna 1936 kun Tähti-laiva haaksirikkoutui, ui järvessä pikkutyttöjen riemuksi rinkeleitä!

 -Mikkeli-laiva ajoi vuoroa Mikkeli-Puumala-Savonlinna. Laiva ”hurnahti” eli upposi 1960-luvulla.

- Lenni Montosella oli Saimaa III. Se liikennöi Lappeenranta-Puumala-välillä. Laivan palveluihin kuului matkan ohella tarjoilu. Sitä hoiti laivurin emäntä. Tarjolla oli myös viinaksia, niin että joskus joillakin matkustajilla saattoi olla vaikeuksia laivasta poistumisessa. Muut laivat: Sääski ja Onkivesi.
Toivo Kyhyräinen Luukkolasta ajoi Lokki-laivalla kolme kertaa viikossa Luukkola-Niinisaari-kirkonkylä väliä. 

-Aatu Reposen laiva Onnenoksa paloi Hätinniemessä. Se on pohjassa vieläkin. 
-Sahanlahden Koposella oli siipirataslaiva Siivekäs, ostettu luotsilaitokselta, nimi Kallavesi, muutettu lotjaksi. Papageno-laiva, myöh. Jyske, myyty Enso Gutzeitille, nimeksi tuli Väinö. Koposella oli myös purjelotja, jolla on kuljetettu puutavaraa.

-Viljam ja Alpo Luukkosen laiva oli Unto.
-Pekka Smolander ja Korjander omistivat laivan Teko.
-Kainulainen: Söder.
-Otto Mononen laiva oli Urho.
A. Raunio: Martha

-Seurakunnallakin oli oma laiva nimeltään Seura, jota ajoi Einar (Lotina) Härkönen. Kipparin lisänimi juonsi sota-ajoilta: hän kehui olleensa oikein lotinamestari, kun osasi tehdä niin hyvän lotinan eli läskisoosin. Tämä laiva kuitenkin kuljetti myös lääkäriä ja terveyssisarta eri kouluille oppilaita tarkastamaan. Mahtoivatko samalla hoitaa koko kylän/saaren?

-Savonlinna ja Imatra II  ajoivat vuoroliikennettä välillä Lappeenranta-Puumala-Savonlinna.

-Kasper Soikkanen ajoi maitoja kirkolle meijeriin.

-Nikolai Rajantolan Lea-laivalla toimi Suomen ensimmäinen naiskippari Iiris Rajantola, yksi laivurin tyttäristä.

-Kaipiainen ja Saastamoinen omistivat laivat Tellervo, Impi, Matador, Murto. 
-Taalikaisen moottorialus oli Leena, N. Hulkkonen omisti Wellamon.

Tavararahtia saapui esimerkiksi osuuskaupan laituriin öiseen aikaan.

1960- ja -70-luvuilla Lauri ”Lassi” Rytkölä kuljetti taksiveneellään tarpeen mukaan esimerkiksi nuorisoa Pistohiekan lavalle tansseihin. Rytkölän jälkeen taksiveneajoa hoitivat Pauli ja perhe Kainulainen.

Yksityisten pienempien alusten lisäksi oli tietysti isot linjalaivat, jotka saapuivat Puumalan satamaan kello kolmeksi iltapäivällä Lappeenrannasta, Mikkelistä, ja Savonlinnasta. Laivojen passaaminen satamassa oli yleinen huvi ainakin 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussakin.

Muistelot:

Puumalan kirkonkylän Martat 11.2.2010 Ystäväpirtillä. 
Muisteloita täydennetty tiedoilla, jotka merkitty muistiin Wennolla pidetyssä perinneseminaarissa 14.9.1991. 
Saimaa II- ja Tuulikki-laiva: Rokansalon perinnealbumeista.

Puunkuljetusta Saimaalla Puumalassa 22.6.2012