Wennon valssi

 

Wenno satamassa elokuussa 2012

Puumalan Veneseuran omistamalle Wenno-höyrylaivalle on myös tehty laulu. Eeva Ikonen on tehnyt sanat ja Kari Kuuva sävelen.

On Puumalan rannassa pursia,

on veneitä kaukaakin tuotu,

vaan muodoista muhkein on Wennolla,

sen runko on Saimaalle luotu.

On Wennossa metsien tunnelmaa,

se kuljetti kauaksi puuta.

Se vieläkin metsistä muistuttaa,

sen tarinaa mikään ei muuta.

     Se seilannut myrskyt ja tyvenet on

     Saimaalta Viipuriin

     ja nuorena, armoilla aallokon

     puskenut Pietariin.

On lastattu lautaa ja lankkua

ja nalikkahalot sen täytti,

se käynyt on myöskin voilinjalla,

kun mallia Lübeckiin näytti.

Me voimme vain hiukkasen aavistaa

ja miettiä mennyttä aikaa,

kun Wennomme Saimaalla puksuttaa

ja laulumme ilmoille raikaa.

     Se seilannut myrskyt ja tyvenet on jne…

Jo levossa on Wennon lastaajat,

työ jatkuu nyt aiheilla muilla,

vaan vieläkin halkojen vaalijat

sen höyryä nostattaa puilla.

On Wennossa metsien tunnelmaa

sen höyry, se uhmaakin aikaa.

Se työstä niin raskaasta muistuttaa

ja väyliä uusia raivaa.

     Se seilannut myrskyt ja tyvenet…

-Eeva Ikonen-

Puumalan poikia tämäkin - vanha kuplavolkkari

 

Kaukas Oy:n vanha kuplavolkkari. Kuva via Seija Paajanen

 Tämä kuvassa näkyvä Saksan Wolfsburgissa valmistettu Kuplavolkkari päätyi uutena vuoden 1964 lopulla Itä-Suomeen, Oy Kaukas Ab:n omistukseen. Sillä kierreltiin vuosien ajan puukauppoja tehden pitkin Puumalan seudun kauniita maisemia. Myöhemmin se siirtyi metsäpomona olleen appiukkoni Yrjö Paajasen omistukseen hänen jäädessään eläkkeelle. Appiukon kuoltua anoppi säilytti sitä kymmenkunta vuotta autotallissa Niementiellä. Näinä autotallivuosina sillä tehtiin vain matkat hautausmaalle appiukon hautaa hoitamaan. Myöhemmin se siirtyi suvussa eteenpäin miehelleni ja nyt se on poikani omistuksessa. Se on ollut perheemme hallussa yli 50 vuoden ajan. 

 

Nyt sen vanhuusvuosina sillä tehdään pääasiassa vappu- ja sunnuntaiajeluita. Se on kuin perheenjäsen. Sitä hellitään ja hoidetaan kuin lemmikkiä ikään. On tärkeää, että kromiosat kiiltävät ja että vahaus on kunnossa. Mieltä hivelee, kun katsastusmies kehuu ja ostattelee sitä aina katsastuskerroilla. Nyt se on vielä hyvässä kunnossa, mutta saa nähdä, jaksaako se sinnitellä ja pysyä käyttökuntoisena vielä neljänteen polveen.

Volkswagen kupla oli vuonna 1972 maailman myydyin automalli. Suomeen kuplia tuotiin vuosina 1950-1975 yhteensä 125000 kappaletta. Ensimmäisinä vuosina kuplavolkkareiden kuten muidenkin länsiautojen tuonti oli säännösteltyä. Lisenssejä riitti lähinnä niille, joiden oli syystä tai toisesta liikuttava huonokuntoisilla teillä. Tällaisia olivat metsäyhtiöiden henkilökunnan lisäksi myös lääkärit ja keinosiementäjät. Kerrotaan, että lehmät tiesivät punaisen volkkarin nähdessään ja sen äänen kuullessaan, että keinosiementäjä on tulossa. 

Kuplille on annettu eri maissa erilaisia lempinimiä. Ranskassa kuplaa kutsutaan leppäkertuksi ja Englannissa, Venäjällä ja Virossa koppakuoriaiseksi. Italiassa sitä kutsutaan saksanturilaaksi. Jotkut kutsuvat sitä Hitlerin kostoksi, koska se on kehitelty Hitlerin ohjeiden mukaan. 

Eräs vanha rouva oli sitä mieltä, että kupla on erityisesti naisten auto, koska sen etupaneelissa on pidike käsilaukkua varten. Hän nimittäin säilytti käsilaukkuaan aina ryyppyhanikassa, jonka hän veti ajon ajaksi ulos.

Kohta on kesä. Päästään taas herrastelemaan kuplalla ja muistelemaan nuoruusvuosia ja menneitä aikoja. Niistä kertoo myös rekisterilaatta, joka väittää, että olemme Mikkelin läänistä - läänistä joka sekin on jo historiaa.

(Seija Paajanen, volkkarin nykyisen omistajan äiti)

Puumalan keskustan rakennuksia ennen vanhaan

Puumalan keskustaa 1950-luvun lopussa. Kuva via Tapio Hulkkonen

Puumalan keskusta on muuttunut huomattavasti jopa 1950-luvulta. Suurin osa vanhoista rakennuksista on purettu ja uutta rakennettu, viimeistään 1990-luvulle tultaessa. Liitteenä Puumalan perinneryhmän koostama kuvakokoelma siitä, miltä Puumala on näyttänyt 1950-luvun tienoilla.
LIITE TÄÄLLÄ.

Hiisi ja muut pahat

Monien vuorten ja mäkien nimi on hiisi-alkuinen. Hiisi on alkuaan merkinnyt ´kalmistoa´ tai ´palvontapaikkaa´. Myöhemmin, varsinkin Länsi-Suomessa, hiisi yhdistyi tarinoiden jättiläisiin. Itä-Suomessa ja siten myös Puumalassa sen sijaan hiisi alkoi merkitä paholaista, pahaa henkiolentoa. Hiisi-, Hiis, Hiien-, Hiijen-, Hiiden-alkuiset paikannimet selittyvät siis hieman eri tavoin riippuen siitä, missä päin Suomea paikka sijaitsee ja minkä ikäinen nimi on. Puumalassa on tällaisia paikkoja melko paljon: mm. Hiisvuori, Hiidenkallio, Hiienvuori, Hiisniemi. Hiisi-paikkoihin liittyy myös kokonpolttoa, kokkoa on poltettu haudoilla.

Lintusalossa on esim. Koukhiidenvuoret. Nimi sisältää oikeastaan kaksi pahaa oliota merkitsevää sanaa. Suomen murteissa kouko on mm. ´paha, kelvoton olio´, ehkä myös ´paha haltija´. Se on myös suden ja karhun kiertoilmaus; ´aave, kummitus´. Vuorilla on majaillut siis kouko eli hiisi.

Myös Ukon-alkuiset nimet saattavat sisältää pakanallisen sakraalisen merkityksen.

Pirunluola, -kirkko, -vuori jne -nimiä on yleensä annettu ympäristöstään erottuville paikoille, varsinkin jyrkkärinteisille mäille, vuorille, luolille. Paikkojen syntyä selittämään on tavallisesti nimeen kiinnitetty jokin yliluonnollinen olento, pirun lisäksi esim. jättiläinen. Pirunvuoret ovat saattaneet olla pyhiä paikkoja pakanallisella ajalla ja kristinuskon tultua ne haluttiin osoittaa pahan paholaisen hallitsemiksi paikoiksi. (Sorvali)

Ryhälässä on valtava vuori nimeltään Pirunkirkko. Vuoressa on monta onkaloa ja yksi luola on pari vuotta sitten romahtanut kasaan. Vapaussodan aikana muutama mies piiloutui luoliin, he kaivoivat kuopan ja kävivät lähitalosta hakemassa ruokaa. 1950-luvulla lapset kävivät etsimässä sieltä aarretta, kun kerrottiin, että isonvihan aikana sinne olisi kätketty kaikki kylän arvoesineet. (Terttu Hakulinen)

Poppanavuoret: Poppana ja pohu tarkoittavat ´popparia, taikuria, poppamiestä´. Ja popata on ´tehdä taikoja, lukea loitsuja´. Myös poppo on noita ja poppu ´taikatemppu, taikakeino´. ”Poppaukseeha se vissii liittyy, jottai noituutta se o, hyvähä sielä vuorila konstia ol tehhä, kyl ol rauha muassa”. (Sorvali)

Lähteinä Ritva Sorvalin pro gradu -tutkielma sekä Suomalainen paikannimikirja)

Pieni Hakolahti. Puumala