Tuohi elää taitajan käsissä

Niinä aikoina, jolloin Ruotsin kuningas vaelteli Pohjois-Savossa, häntä tuli vastaan mies kävellä kopistellen tuohikontti selässä. Kuningas pysäytti miehen, tokaisi; ”Ei se mies ou, joka riitingillä kirkon tekköö, vuan se on mies, joka ileman riitingitä säkin selekäänsä tekköö”.

Kuningas osti kontin mieheltä kalliilla hinnalla. Hän luultavasti luuli ukon tehneen kontin siten, että se oli liitetty kokoon neliömäisistä tuohenpaloista. Tällä tavalla ei käteväkään tuohinikkari pysty konttia valmistamaan, kertoili kotiteollisuusohjaaja Aulikki Uusitalo.

Pieni tuohinen koppa, ostettu 1970-luvulla turistimyymälästä. Siinähän sopii pitää nykyään vaikka kännykkää.

Vanhimmat tuohityöt valmistettiin levytuohesta. Kehystuohi taivutettiin ympyräksi tai soikioksi, sauma valmistettiin erilaisilla hammasliitoksilla. Pohja tehtiin puusta ja kehystuohi pohjattiin puunauloilla.

Tuohella on muinoin ollut runsaasti erilaisia käyttötarkoituksia. Tuohityö on kevyt, kestävä ja sitkeä. Tuohiastia pitää jopa vettä, jos se taiten tehdään. Suomesta ei juuri löydy luonnosta saatavaa koristemateriaalia. Olki ja tuohi ovat helposti saatavilla olevia kauniita materiaaleja. Koristetöitä tärkeämpiä ovat olleet käyttöesineet, tuohiset, vakat, virsut ym. Entisajan kaskenpolttajat käyttivät yksinomaan tuohivirsuja. Ennen polton alkua tehtiin virsut. Jos ne polton aikana menivät rikki, valmistettiin uudet.

Naiset ja lapset saivat parista kolmesta tuohensärmästä kuraistut lötöt, miehet käyttivät viidestä nauhasta tehtyjä korkeampireunaisia virsuja. Tuohikenkään voidaan kutoa vartta niin, että se ulottuu lähelle polvea. Tuohikenkiä käytettiin 1800-luvun lopulle asti. Kaskialueilla tuohikengät olivat tärkeät, tästä johtuen niiden käyttö hävisi Länsi- ja Etelä-Suomessa aiemmin. Nykyisin virsut ovat lähinnä matkamuistoesineitä.

Toinen tunnettu tuohiesine on kalakontti, nikkarilla höyläkontti, metsään menijällä eväskontti. Kontteja oli sekä avoimia että kielellisiä. Ennen sanottiin ruokansa hotkijasta: Työntää ruokaa kuin kielettömään konttiin. Kontistakin on tullut nykyisin koriste-esine.

Tuohikontti, jota käytetty kalakonttina. Sisältä ihan täynnä kalansuomuja. Löydetty jostain noin 1980-luvulla.

 Tavallinen esine oli myös kopsa. Näitä tehtiin lähes joka tarkoitukseen: esim. kylvökopsa, suolakopsa, jauhokopsa. Kopsassa voi olla kavennettu suuosa ja myös siihen soveltuva korkki.

 Tuohesta tehtiin myös erilaisia vakkoja, puukontuppeja, verkonpainoja, kukkaruukkuja, vöitä ja tietenkin tuohisormuksia. Tuohesta valmistettiin ennen myös talojen katot.

Muinoin tuohityön teko kuului yksinomaan miehille. Jos nykyisin järjestää tuohikurssin, saadaan mukaan yksinomaan naisia. Häpeävätkö miehet näitä ennen niin perinteisiä miesten töitä, kyselee kotiteollisuusohjaaja Aulikki Uusitalo.

Erkki Nurmisen keräämästä materiaalista

Puumala-lehti 27.3.1980