Tämä on tapahtunut kauan sitten, kun
elämä oli alkeellista kaikin tavoin. Kirkkoherra istui kotonaan keinutuolissa
sulatellen aamuruokaa. Sisään astuu haudankaivaja Paavo Pellinen, ottaa hatun
päästään ja sanoo: -Hyvää päivää! Kirkkoherra vastaa samoin: Hyvää päivää!
Syntyy hiljaisuus. Viimein
kirkkoherra kysyy, onko Paavolla asiaa.
-Kyllä on, Paavo vastaa.
-Mitä se sitten olisi? kirkkoherra
tiedustelee.
-Tänne kun tuli tuo lääkäri, niin se
parantaa kaikki taudit, eikä täällä enää elä haudankaivajakaan. Minun täytyy
tämä kaivuu lopettaa. Ei tule kirkkoherrallekaan tuloja haudanluvusta.
Tähän haudankaivajan huoleen on
kirkkoherralla antaa lohdutus:
-Tämä meidän pitäjä kun on niin
vesirikas, ja nyt on kelirikko, ja kun se loppuu niin eiköhän ala niitä
ruumiitakin tulemaan. Katsotaan nyt siihen asti.
Siihen se Paavokin rauhoittui,
kaiveli hautoja vielä monet vuodet.
Vanhan puumalalaisen muistelus. 24.3.1956
Puumala-lehti no 10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.