Ensin heinä kaadettiin niittokoneella. Joko hevosella tai
myöhempinä aikoina traktorilla.
Jäljelle jäi kaunista luokoa. Heinä sai kuivahtaa luo´olla jonkin aikaa, esim. puoli päivää riippuen heinän paksuudesta ja sääoloista.
Tämän jälkeen se haravoitiin haravakoneella kasalle, karhelle, mistä oli helpompi nostella heiniä seipäille.
Rautakangella iskettiin maahan reikä seivästä varten.
Ja juntattiin seiväs.
Seipäässä oli 2-3 reikää, joihin laitettiin tappi työn edistyessä. Alimmaiseen reikään tietysti ensin, etteivät heinät makaa maassa. Välitapit tarvittiin, että seipäällä oleva heinä saisi ilmaa eikä homehtuisi.
Kuivaheinän teko lehmille koko talveksi oli yleensä monen päivän työ. Työhön pääsivät/joutuivat osallistumaan tavallisesti kaupunkilaiset kesävieraatkin.
Uudempaan aikaan 1980-luvulla saa joskus henkilöautokin toimittaa työkoneen virkaa.
Päiväkahvit juotiin pellolla. Usein myös ruokailukin oli pellolla, riippuen tietysti, miten kaukana talosta oltiin. Juomana kaljaa tai piimää.
Valmis heinäpelto oli kaunista katseltavaa.
Kun heinät olivat kuivat, ne ajettiin latoon. Kuormaa tehdessä oli hyvä, jos kuorman päällä aikuisen lisäksi oli myös lapsia polkemassa kuormaa tiiviimmäksi.
Samoin ladossa lapset saivat hyppiä ja polkea heinää mielin määrin, jotta kaikki heinä mahtuisi talveksi katon alle. Heinäkerrosten väliin heiteltiin merisuolaa, ettei heinä homehtuisi ja että se muutenkin säilyisi paremmin. Suola esti myös jonkin verran hiiriä syömästä ja järsimästä kaikkea. Ja olihan suola heinissä eläimillekin tarpeeseen.
(Ensimmäinen kuva: Rokansalon perinnekansioista, 1950-luku)
(Muut kuvat Marja Kiljunen, 1970-80-luku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita omia muistojasi vaikka kommentteihin! Kaikki tieto tervetullutta.